Jotta Suomen ruokatase saataisiin tasapainoon tarvitsisimme viljelykäyttöön yli 200 000 hehtaaria peltoa ulkomailta, käy ilmi Helsingin yliopiston tutkimuksesta. Tämä vastaa pääkaupunkiseudun, Keravan, Mäntsälän, Sipoon ja Tuusulan yhteispinta-alaa. Määrä tulee tutkijoiden mukaan kasvamaan tulevaisuudessa.
– Viimeisimmät tietomme ovat vuodelta 2007, joten luultavasti nykyisin tarvitsemme jo 300 000–400 000 hehtaaria ulkomaista viljelysalaa, arvioi ympäristösuojelun professori Pekka Kauppi.
Esimerkiksi väkirikkaassa Kiinassa on herätty asiaan, ja maan on raportoitu ostavan ja vuokraavan viljelysmaata käyttöönsä Afrikasta. Pitäisikö Suomen toimi ennakoivasti samoin?
– Minun mielestäni ei. Tuntuu ettei ole tarvetta, koska maailmanlaajuisesti peltoala edelleen laajenee ja paremman viljelytekniikan ansioista satotasot kohoavat. Tähän mennessä ei ole tarvinnut erikseen vuokrata, vaan kaikki on tapahtunut normaalin maailmankaupan yhteydessä. Ulkomaiden viljelijät ovat mielissään, kun pystyvät viemään tuotteitaan, sanoo Kauppi.
Ukrainan maatalouden tukeminen hyödyttäisi Eurooppaa
Eri puolilla maailmaan otetaan käyttöön jatkuvasti uutta viljelysmaata väestönkasvun ja elintason nousun takia. Uudet pelllot raivataan usein metsistä ja alueilta, joissa on arvokasta metsäluontoa. Tämä ei voi jatkua loputtomiin, jossain vaiheessa on tultava toimeen jo raivatuilla pelloilla.
Varsinkin Etelä-Amerikassa metsistä muokataan uutta peltoa, vaikka Euroopan tarpeisiin löytyisi poliittisen kriisin runtelemasta Ukrainasta erinomaista hylättyä viljelysmaata.
Professori Kaupin mielestä EU voisi auttaa Ukrainan maatalouden takaisin jaloilleen ja samalla auttaa Euroopan ruokahuoltoa. Molemmat osapuolet hyötyisivät. Nyt esimerkiksi sikojen rehuksi tuodaan Brasiliasta soijaa, jota voitaisiin viljellä lähempänäkin.
– Kaikki muutkin Euroopan maat ovat samassa tilanteessa kuin Suomi. Kukaan ei tule toimeen omillaan. Miksi emme toisi elintarvikkeita ja niiden raaka-aineita tuosta läheltä, kun siellä tarvitaan uusia elinkeinoja. Ukrainassa ja Etelä-Venäjällä on erittäin hyviä peltoja. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen viljelyjärjestelmä on rappeutunut. Siellä olisi reservissä maata, painotti Kauppi.
Kolottava kahvihammas näkyy peltomäärissä
Suomalaisetkaan eivät ole tulleet toimeen vuosikymmeniin kotimaisella peltoalalla, vaikka kotimaisten satojen taso onkin kohonnut. Suomi on ollut riippuvainen ruokatuonnista jo 1960-luvulta lähtien. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tilanne on vain huonontunut. Suomalaiset tarvitsevat ruokatarpeen tyydyttämiseen yhä enemmän ulkomaalaista viljelyalaa.
Tuontitilastoja kasvattavat elintarvikkeet, joiden raaka-aineita ei vielä voi viljellä Suomessa kuten kahvi, tee ja viini.
– Huonoina satovuosina tuotiin paljon viljaa, samoin esimerkiksi kahvinjuontikulttuuri näkyi tilastoissa vahvasti. Suomalaisten kulutusta varten on ollut koko ajan käytössä 70 000–90 000 hehtaaria kahviviljelyksiä, kertoo tutkija Vilma Sandström.
Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksen tutkimuksessa selvitettiin tuonnin ja viennin vaikutusta viljelysmaan käyttöön Suomessa vuosina 1961-2007. Tutkimuksen ohjasi professori Pekka Kauppi ja tutkijoina toimivat Vilma Sandström, Laura Saikku, Riina Antikainen ja Laura Sokka.