Lapset tunnistavat köyhän ikätoverinsa vanhentuneesta viihde-elektroniikasta ja nuhruisista vaatteista. Lasten käsityksiä köyhyydestä selvittäneestä tutkimuksesta käy ilmi, että kuluttamisen kautta tapahtuva identiteetin rakentaminen alkaa jo varhaisessa vaiheessa.
– Nuorten keskuudessa vaatteiden ja tavaroiden avulla luodaan sosiaalisia ryhmiä ja tuodaan esiin sitä, minkälaisiin ryhmiin halutaan kuulua, sanoo toinen tutkimuksen tekijä, tutkijatohtori Mia Hakovirta.
Omaan ryhmään samaistuminen johtaa erotteluun. Hakovirran ja yliopistolehtori Johanna Kallion tuoreen tutkimuksen mukaan lapset pitävät köyhiä ikätovereitaan erilaisina. Lapset näkevät köyhyyden ilmiönä, joka muokkaa ihmisen ajattelutapaa ja toimintaa.
Lapset kuvailevat köyhiä lapsia muun muassa aroiksi, hiljaisiksi, laiskoiksi ja epäsosiaalisiksi. Varakkaampien perheiden lapsia sen sijaan kuvailtiin positiivisemmilla sanoilla, kuten esimerkiksi mukaviksi ja onnellisiksi. Osittain köyhien lapsien syrjäänvetäytyväisyys voidaan nähdä johtuvan siitä, ettei köyhä lapsi halua tai voi osallistua keskusteluun vaikkapa kalliista puhelimesta, Hakovirta kertoo.
Köyhyyttä on vaikea kuvailla
Köyhyyden kuvailu on lapsille vaikeampaa kuin rikkauden kuvailu, ilmenee tutkimuksesta. Rikkaista puhuttaessa lasten käyttämät kuvaukset ovat vivahteikkaampia ja monisanaisempia kuin köyhistä puhuttaessa. Hakovirta arvelee tämän johtuvan köyhyyden vaikeasta määrittelemisestä.
– Köyhyys on moniuloitteinen ilmiö, johon on monia määritelmiä, Hakavirta toteaa.
Lapset itse käsittävät köyhyyden suhteellisena ilmiönä. He siis näkevät, että köyhillä ei ole mahdollisuutta elää kuten ympäröivä yhteiskunta.
Lasten käsitykset köyhyydestä ja se syistä ovat hyvin samansuuntaisia kuin aikuisten. Tiivistäen voidaan todeta, että suomalaiset eivät syytä yksilöä köyhyydestä, vaan ongelma nähdään enemmän yhteiskunnallisena. Esimerkiksi Yhdysvalloissa asia nähdään useimmin juuri päinvastoin.
Hakovirran ja Kallion tutkimus julkaistiin tänään Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä. Tutkimusta varten haastateltiin kolmeakymmentä 11-15-vuotiasta lasta. Haastattelut toteutettiin vuonna 2011 länsisuomalaisessa koulussa.