Vuosi sitten Helsingin yliopistossa tarkastettiin Sari Mullolan väitöskirja, jonka mukaan oppilaan temperamentti vaikuttaa selvästi opettajan antamiin arvosanoihin Temperamenttia voidaan kutsua eräänlaiseksi synnynnäiseksi, luontaiseksi toimintatyyliksi. Koulussa arvostetaan sosiaalisuutta, reippautta ja positiivisuutta, ja tytöt hyötyvät näistä piirteistä poikia enemmän.
Nyt professori Liisa Keltikangas-Järvisen ryhmä tutkii, ylikorostuuko opettajakunnassa jokin temperamentti, joka vaikuttaa koulumaailmaan ja vääristää suhtautumista oppilaisiin. Helsingin, Jyväskylän ja Turun yliopistossa sekä Virossa Tallinnassa ja Tartossa on tutkittu opettajaksi opiskelevia.
– Ensimmäinen tutkimustulos, joka nousee esiin ja mahdollisesti myös selittää joitakin asioita, on se, että opettajaopiskelijoiden sosiaalisuus on merkittävästi korkeampi kuin mikä on väestön odotusarvo, Keltikangas-Järvinen kertoo.
Tämä ei ole Keltikangas-Järvisen mielestä suuri yllätys, sillä sosiaalisuutta arvostetaan yhteiskunnassamme muutenkin.
Opettajakunnassa pitäisi hänen mielestään kuitenkin olla samanlainen kirjo temperamentteja kuin on väestössäkin, koska sillä on vaikutusta oppilaiden saamaan opetukseen, arvostukseen ja arvosanoihin. Keltikangas-Järvisen mielestä nyt onkin tarkoitus selvittää, onko opiskelijoiden valintatapaan huomaamatta sisäänrakentunut jotain, joka suosii tiettyä temperamenttia.
Sosiaalinen kestää huonosti kritiikkiä
Temperamentiltaan seuralliset ovat mukavia ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen, mutta toisaalta ulkopuolinen arvostus on heille hyvin tärkeää ja ristiriitatilanteet koetaan ahdistaviksi.
Temperamentiltaan sosiaalinen – tai seurallinen, kuten Keltikangas-Järvinen mielummin kuvaisi – on myös hyvin herkkä kritiikille
– Hän on hyvin herkkä kaikelle kritiikille, mikä kohdistuu hänen toimintaansa. Ja myös hyvin keinoton käsittelemään sellaisia tilanteita, ja ne aiheuttavat hänessä stressiä, Keltikangas-Järvinen kuvailee.
Opettajaopiskelijoiden temperamenttia koskeva tutkimus voi siis tuoda uusia näkökulmia keskusteluun, jotka käydään opettajien kokemasta stressistä ja hankalista, opettajia arvostelevista vanhemmista.
– Mistä lopulta on kysymys: ovatko vanhemmat yleisesti niin kamalia vai ovatko opettajat keinottomia käsittelemään vanhempien kritiikkiä, koska heidän persoonallisuuteensa kuuluu voimakas tarve olla pidetty, hyväksytty ja välttää konflikteja? Keltikangas-Järvinen pohtii.
Keltikangas-Järvinen korostaa, ettei tarkoitus ole rummuttaa kovan opettajatyypin puolesta, joka ei arvostelusta hätkähdä, vaan tutkimustietoa pitäisi hyödyntää opettajien koulutuksessa. Opettajaopiskelijoille pitää tarjota työkaluja kohdata hankalia tilanteita.
– Ei tarkoitus ole, että nyt lähdetään valitsemaan opettajia, jotka ovat vähemmän sosiaalisia ja kestävät paremmin arvostelua, koska eihän opettaja opeta temperamentillaan vaan ammattitaidollaan.
Voit kuunnella Ajantasan Lauantaivieras-ohjelman Yle Areenassa.