– Mitä ne täällä tekee, sipisevät kolme lasta oululaisen Pöllökankaan koulun ikkunassa, kun pihaan karauttaa kymmenittäin moottoripyöriä.
Yksi heistä tietää kertoa muille, että motoristit ovat tulleet puhumaan koulukiusaamisesta.
Valtaosa letkassa paikalle ajaneista mustaan nahkaan sonnustautuneista sanansaattajista on paikallisia moottoripyöräharrastajia, mutta moottoripyöräkerho Sons of Abrahamin presidentti Ari Santaharju on kurvannut paikalle Tampereelta saakka.
– Oululaiset saavat olla motoristeistaan ylpeitä, mies sanoo ja silmäilee ympärillä vilahtelevia moottorikerhojen selkämerkkejä.
Pöllökankaan koulun vierailun takana on oululainen Koululaista ei jätetä -yhdistys. Puheenjohtaja Sirpa Erho haluaa kantaa kortensa kekoon koulukiusaamisen aiheuttaman katkeruuden kitkemiseksi.
– Jos vihan siemen jää kytemään, niin se heijastuu yhteiskunnassa kostona ja vääränä asenteena, Erho arvioi.
"Ei mitään pitkiä ja paatoksellisia puheita"
Motoristit koulukiusaamista vastaan -ryhmä sai alkunsa, kun Santaharjun silmään sattui lehdessä julkaistu pikkupojan kirjoitus siitä, miten kouluun meneminen pelottaa.
– Halusin, että ketään ei pelota lähteä kouluun, ja päätin lähteä muiden pyöräilijöiden kanssa puhumaan kouluille.
Santaharju uskoo, että motoristit voivat yhteisönä hyödyntää olemustaan ja luoda oikeanlaisia mielikuvia kiusaamisen vastustamiseksi.
– Motorismiin kuuluu sellainen veljellisyys ja sisarellisuus, jossa pyritään auttamaan toista, hän muotoilee.
Perhesurmissa tekijät eivät monesti ole niitä kaksimetrisiä hampaattomia voimanpesiä vaan sellasia, jotka ovat elämässään saaneet monta iskua. Jossain vaiheessa se lanka katkeaa.
Ari Santaharju
Käytännössä vierailu toteutetaan niin, että koulu kutsuu pyöräilijät paikalle. Motoristien puskaradion avulla kerätty letka ajaa opinahjon pihaan ja pysäköi pyörät siistiin riviin.
– Se on näyttävännäköinen ja -kuuloinen porukka, Santaharju myhäilee.
Mustanpuhuvat miehet ja naiset siirtyvät sisätiloihin koululaisten kummasteltaviksi ja lausuvat muutaman painavan sanan kiusaamisesta.
– Ei mitään pitkiä ja paatoksellisia puheita, mies korostaa.
Sitten päästään pihalle, missä lapset saavat istua pyörien päällä, jutella motoristien kanssa ja vaikkapa kokeilla, miten moottori ärähtää kaasukahvasta kääntäessä.
Tragedioiden ennaltaehkäisyä
Mies haastaa myös muut aikuiset ja esimerkiksi urheiluseurat nostamaan asiaa esille. Hänen mukaansa ongelma ei ole tiedon puutteessa vaan asenteissa, sillä kiusaamisesta kyllä puhutaan sekä kouluilla että kodeissa.
Santaharju muistuttaa, että koulukiusaamisen jättämät haavat voivat ilmetä vielä vuosikymmentenkin jälkeen niin fyysisinä kuin henkisinäkin oireina.
– Rikkominen ei vaadi voimaa, mutta rakentaminen vaatii sitä, mies toteaa vakavana.
Rikkominen ei vaadi voimaa, mutta rakentaminen vaatii sitä.
Ari Santaharju
Hän näkee koulukiusaamisen yhteyden vakaviinkin tragedioihin.
– Perhesurmissa tekijät eivät monesti ole niitä kaksimetrisiä hampaattomia voimanpesiä vaan sellaisia, jotka ovat elämässään saaneet monta iskua. Jossain vaiheessa se lanka katkeaa. Jos tässä hommassa onnistutaan, niin koko yhteiskunta voittaa, Santaharju lausuu koulukiusaamista vastustavan kampanjoinnin puolesta.
Nahka-asuisen ja tatuoidun miehen ei tarvitse miettiä pitkään koskettavinta kohtaamistaan koululaisten kanssa. Yksinkertainen ja vilpitön lähestyminen jää väistämättä mieleen.
– Ekaluokkalainen pikkuheppu tulee ja sanoo "kiitos".
Motoristit koulukiusaamista vastaan (siirryt toiseen palveluun)
_Kuvatekstiä muokattu 23.5. _