Suomi ei ole sen vaikeampi kieli kuin muutkaan, vaikka suomalaiset usein niin uskovat.
– Suomalaiset mielellään ajattelevat, että meillä on erityisen vaikea kieli, meidän täytyy olla jotenkin fiksumpia kuin muiden. Tieteellistä pohjaa ajatukselle ei ole, toteaa suomen kielen professori Maisa Martin.
Martin on opettanut lähes 40 vuotta suomea toisena ja vieraana kielenä ja perehtynyt kielen oppimiseen. Hän siis tietää käytännössä, mikä suomen kielen oppimisessa on vaikeaa ja mikä ei. Myös kuvitelmalle suomen vaikeudesta löytyy selitys.
– Useimmat, jotka suomea opettelevat, puhuvat äidinkielenään kieltä, joka on hyvin erilaista kuin suomi. Kielten välinen etäisyys tekee suomen vaikeaksi. Eihän suomi ole virolaisille vaikea kieli, Martin toteaa.
Suomessa alku aina hankala
Eri kielissä eri asiat ovat vaikeita. Suomessa näitä vaikeuksia kasautuu paljon kielen opiskelun alkuvaiheeseen. Vieraskielisille vaikeuksia tuottavat lukuisat taivustusmuodot ja sijapäätteet.
Minulla on amerikkalainen kollega, joka osaa loistavasti suomea. Hän on paljon hauskempi englanniksi.
Maisa Martin
– Ei niinkään se, että sijapäätteitä on paljon vaan se, että sanojen muodot vaihtelee. Meillä on käsi, mutta kädessä eikä käsissä, Maisa Martin havainnollistaa.
Toisaalta suomessa ei tarvitse opetella, mitä sukua sanat ovat. Yhden asian oppiminen on kuitenkin vaikeaa kaikissa kielissä.
– Minulla on amerikkalainen kollega, joka osaa loistavasti suomea, tarkastaa suomenkielisiä väitöskirjoja, pitää suomeksi luentoja. Hän on paljon hauskempi englanniksi eli huumorin tuottaminen onnistuu usein paremmin äidinkielellä, Martin kertoo.
Jos vieraskielisessä yhteisössä elää ja asuu riittävän kauan, vahvin kieli voi vaihtua. Silloin taittuvat kaskutkin.
Suomalaiset huonoja opettajia
Suomalaiset ovat usein huonoja kielen opettajia. Maahanmuuttajille ei mielellään puhuta suomea, elleivät he osaa kieltä kunnolla.
Jos suomalainen osaa vähänkin englantia, niin sitten käytetään englantia. Jos englanti ei kelpaa, ei puhuta mitään.
Maisa Martin
– Jos suomalainen osaa vähänkin englantia, niin sitten käytetään englantia. Jos englanti ei kelpaa, ei puhuta mitään, Maisa Martin lataa.
Kielen käyttäminen on kuitenkin tärkein edellytys kielen oppimiselle.
– Kieltä ei opita sääntöjen, sanakirjojen ja kieliopin avulla. Nykyisen näkemyksen mukaan kieltä opitaan könttinä. Opitaan kokonaisia sanontoja, sanoja ja ilmauksia eri tilanteisiin. Vähitellen niistä alkaa muokkautua systeemi, jota voidaan kuvata säännöillä. Säännöt ovat lopputulos, ei se, mistä oppiminen alkaa, Martin summaa.
Järjestystä kaaokseen
Suomen kielen opetus vieraana ja toisena kielenä on kehittynyt paljon. Kun Maisa Martin vuonna 1973 aloitti opettajana Keski-Suomen ainoalla vieraskielisille tarkoitetulla suomen kielen kurssilla, koko alaa ei ollut olemassa.
Professori Heikki Leskinen sanoi, että mene opettamaan, kun osaat englantia, mikä ei ole kovin hyvä peruste nykyaikana.
Maisa Martin
– Silloinen professori Heikki Leskinen sanoi, että mene opettamaan, kun osaat englantia, mikä ei ole kovin hyvä peruste nykyaikana, mutta silloin se riitti, Maisa Martin muistelee.
Toisen kielen opettaminen poikkeaa vieraan kielen opettamisesta. Toisen kielen oppiminen tarkoittaa, että kieltä opiskellaan siinä ympäristössä, missä kieltä puhutaan. Vierasta kieltä opiskellaan koulussa tai kansanopistossa.
– Toisen kielen opettajan ei tarvitse tuoda materiaalia, koska se on ympärillä. Sen sijaan opettajan on autettava panemaan sitä silmistä ja korvista tunkevaa kaaosta järjestykseen. Ja opettaa keinoja, miten tietoa kerätään ja miten uutta kieltä voi oppia, Martin kertoo.