Valitse pääaihe
Pitkän uran uskonnon ja filosofian opettajana Kuopiossa tehnyt Eeva Räsänen pitää hyvänä ohjenuorana sitä, että puhuja pysyy yhdessä teemassa.
Voi olla kahdesta kolmeen viestiä, joiden toivoo jäävän kuulijalle päähän.
Hannu Isotalo
– Puheessa voi olla myös jonkin verran sellaista toistoa eli otetaan jokin lause, joka aina välillä nousee sieltä esille.
Kuopiolainen vuorineuvos Hannu Isotalo näkee tärkeimpänä lähtökohtana sen, ettei kukaan lähde pitämään puhetta aiheesta, joka ei ole itselle tuttu tai tärkeä.
– Puheessa on oleellista se sanoma, jonka siihen koettaa kätkeä. Voi olla kahdesta kolmeen viestiä, joiden toivoo jäävän kuulijalle päähän, Isotalo sanoo.
Älä lavertele
Yksi tärkeimmistä ohjeista on, että puhe on riittävän lyhyt.
Puheeseen ei saa panna sivulausejargonia, sillä siitä kuulija ei saa selvää.
Hannu Isotalo
Esimerkiksi juhlapuheen mitaksi Eeva Räsänen suosittelee enintään kymmentä minuttia.
Hannu Isotalo ohjeistaa tiivistämään myös puheen sisällä.
– Enintään viisisanaisia lauseita, puheeseen ei saa panna sivulausejargonia, sillä siitä kuulija ei saa selvää.
Yksinkertaisuus on valttia
Hannu Isotalo pyrkii tekemään puheistaan riittävän selkeitä kirjoittamalla ne kuvitteelliselle kohderyhmälle.
Ainakin opettajilla voi olla se helmasynti, että puhutaan liian vaikeasti.
Eeva Räsänen
– Puhe tulee kirjoittaa ajatellen, että kuulija on enintään 12-vuotias. Silloin menee sanoma menee perille, ja ihmiset jäävät kuuntelemaan.
Eeva Räsäsen mukaan se, että puheesta tekee liian vaikean, on yksi puhujan suurimmista kompastuskivistä.
– Ainakin opettajilla voi olla se helmasynti, että puhutaan liian vaikeasti.
Isotalo ja Räsänen ovat yhtä mieltä myös siitä, että puheen kielen pitää olla yksinkertaista ja selkeää.
Ole hauska, jos se luontuu
Eeva Räsäsen mukaan puheessa voi aina käyttää huumoria ja että puhujien pitäisi käyttää sitä jopa enemmänkin. Kaikilta sen ei silti tarvitse luonnistua.
– Jonkun ihmisen persoonaan se sopii ja huumori tulee sieltä ihan itsestään ja joku toinen on taas enemmän asiatyylin ihminen.
Jos tuntuu olevan vähän kiikun kaakun, onko juttu hauska tai ei, niin parempi jättää se pois.
Sampsa Simpanen
Koomikkopappi Sampsa Simpanen on samaa mieltä: Kaikki eivät ole hauskoja eikä väkisin saa yrittää olla hauska.
– Jos ihminen on hauska luontaisesti ja jos se vitsi tai juttu tulee luontaisesti, silloin hän kertoo sen hauskalla tavalla. Mutta jos sen tekee väkisin ja tuntuu olevan vähän kiikun kaakun, onko juttu hauska tai ei, niin parempi jättää se pois.
Huumoria puheeseen voi tuoda esimerkiksi tarinan avulla.
– Sen ei tarvitse olla totta, se voi olla myös fiktiivinen tarina. Kun ihminen maalaa toisen ihmisen mieleen jonkin kuvan, jossa on lopussa koominen twist, se toimii aina, koomikkopappi toteaa.
Anna hautua, hio ja harjoittele
Simpasen mukaan esimerkiksi huumoriosioita voi hyvin testata etukäteen esimerkiksi ystävien tai perheenjäsenten seurassa.
Väittäisin, että hätäisesti tehty puhe on köyhä.
Hannu Isotalo
Eläkeläisopettaja Eeva Räsänen puoltaa puheen harjoittelua ylipäätään.
– Harjoitella kannattaa ainakin, jos on jännittäväinen ja puhuu ensimmäisiä kertoja. Harjoitellessa voi merkitä paperiin, että tuossa minä pidän vähän pidemmän tauon ja katson yleisöön, Räsänen vinkkaa.
Hannu Isotalon mukaan puhe pitää kirjoittaa hyvissä ajoin ja sen pitää antaa kypsyä.
– Puhe jalostuu. Kun sen kerran kirjoittanut, sitä sitten korjailee ja muuttelee. Väittäisin, että hätäisesti tehty puhe on köyhä.
Rentoudu ja anna mennä
Itse puhetilanteessa kannattaa edes yrittää rentoutua.
Puhetta ei tarvitse osata ulkoa, suuret persoonat pitävät niitä ilman paperia.
Eeva Räsänen
Koomikkona kovia onnistumispaineita lavalla kokenut Sampsa Simpanen pyrkii löytämään rentouden ajattelemalla, ettei hänen epäonnistumisensa huononna kenenkään elämää eikä onnistuminen toisaalta mitään paranna – se tuo enintään hetkeksi iloa ihmisille.
Eeva Räsäsen mukaan jännittäminen ei ole mikään häpeä ja apukeinoja voi hyvin käyttää.
– Muistan kun nuorena olin ensimmäisiä kertoja sen monisatapäisen yleisön edessä, niin jalat vapisivat ja tuntui siltä, että pysynkö edes pystyssä. Mutta puhetta ei esimerkiksi tarvitse osata ulkoa, suuret persoonat pitävät niitä ilman paperia, Räsänen lohduttaa.