Villiyrttien keruuaika on parhaimmillaan. Koriin voi nyt poimia vaikkapa voikukkaa, poimulehteä ja maitohorsmaa. Myös esimerkiksi nokkosta ja mesiangervoa löytyy jo.
Kangasniemeläisen keruutuotetarkastaja Päivi Saikkosen lempiherkku on monikäyttöinen maitohorsma. Sen kasvukausi alkaa aikaisin keväällä, jolloin voi jo käyttää maitohorsman nuoria versoja.
– Se on tällaisena nuorena ihana salaattikasvi, ja sitä voi käyttää parsan tapaan. Sen voi keittää miedossa suolavedessä ja voisulan kanssa syödä tai tehdä paistoksia. Myös kukat ovat käyttökelpoisia ja lisäksi maitohorsma on hyvä teeyrtti, kertoo Saikkonen.
Saikkonen kannustaa aloittamaan villiyrttien keräämisen helposti tunnistettavista kasveista. Koriin laittamistaan kasveista pitää olla yhtä varma kuin sienimetsälläkin.
Pihamaalta tuttua voikukkaa on luonnossa monta lajiketta, ja niistä pyöreälehtisimmät ovat yleensä miedoimman makuisia.
– Mitä rosoisemmat lehdet ovat, sitä kitkerämpiä. Ranskassahan joitakin voikukkalajikkeita kasvatetaan jo salaatiksi, kertoo Saikkonen.
Voikukan nuppujen maku on parhaimmillaan ennen kuin kukkavarsi ehtii venähtää. Saikkonen neuvoo riipimään isommista lehdistä lehtiruodot pois, jolloin kirpeää maitiaisnestettä ei joudu salaattikulhoon. Voikukkaa napsiessa kannattaa pitää mielessä, että se saattaa edistää virtsaneritystä.
Poimulehti on myös helposti tunnistettava kasvi, jonka miedon makuiset pienet lehdet sopivat vaikkapa voileivän päälle.
– Poimulehti on tunnettu naisten yrttinä. Sillä on lievitetty kuukautisvaivoja. Kasvin tieteellinen nimi alchemilla viittaa sen historiaan, sillä alkemistit yrittivät tehdä kultaa sen nestepisaran avulla, joka poimulehden sisään kehittyy. Nestehän ei ole vain vettä, vaan myös kasvin sisältä pusertuvaa, sanoo Saikkonen.
Nokkonen on rautapommi
Nokkonen on villiyrttien valtakunnan aatelia. Se sopii esimerkiksi keittoon tai leipätaikinaan. Yleensä nokkonen kuivataan tai ryöpätään ennen käyttöään.
Nokkosen latvasta leikataan 10-15 senttiä ja myös muutamia lehtiä voi riipiä mukaan jäljelle jääneestä varresta.
– Ravintoarvoiltaan nokkonen pesee kaikki ihan mennen tullen jo vaikkapa rautapitoisuudellaan. Esimerkiksi pinaattiin verrattuna se on moninkertainen terveyspommi.
Hanskojen käyttäminen on suositeltavaa, jos ei halua saada iholleen nokkosen poltetta. Kertakäyttöhansikkaita käytetään aina, kun kerätään villiyrttejä kaupalliseen käyttöön.
Vaihtele villiyrttejä
Koska osalla syötäväksi kerättävistä kasveista on lääkinnällisiä vaikutuksia, yrttejä kannattaa vaihdella. Jos kärsii jostain perussairaudesta, kannattaa olla varovainen. Osa luonnonkasveista ei sovi yhteen joidenkin lääkeaineiden kanssa.
Esimerkiksi mesiangervo on vuosisatoja sitten ollut virallisesti apteekkitavaraa sisältämiensä salisylaattien takia.
– Jos on allerginen aspiriinille, mesiangervo voi aiheuttaa oireita. Samoin siankärsämö voi joillekin aiheuttaa allergisia oireita. Muutenkin villiyrttien käytössä kannattaa olla malttia, käyttää niitä kuuriluontoisesti lyhyitä aikoja kerrallaan, toteaa Saikkonen.
Villinä villiyrtteihin
Luonnon salaattiainesten suosion kasvu näkyy villiyrttikurssien täyttymisenä ja metsänlaitoja sekä niittyjä kiertävinä kerääjinä. Yhä useampi haluaa tallentaa kesän makuja ja kuivattaa aarteensa myös talviajan ruokien höysteeksi tai teeksi.
– Viime vuosina villiyrttien tai villivihannesten suosio on kasvanut, ja pääkaupunkiseudulla moni ravintolakin on innostunut käyttämään niitä. Uskon, että yhä useampi innostuu, sanoo Saikkonen.
Jokamiehenoikeuksien perusteella ruohovartisia kasveja saa poimia vapaasti.
– Hyviä tapoja kannattaa noudattaa. Jos kerää kaupalliseen käyttöön, kannattaa aina kysyä maanomistajan lupa. Samoin jos kasveja kerätään juurineen.
Jos aikoo tarttua esimerkiksi sirppiin tai viikatteeseen maitohorsmaniityllä tai kerätä puiden lehtiä tai kuusenkerkkiä, on myös kysyttävä lupa maanomistajalta.
