Osa puolueista on viemässä Suomea kovinkin vauhdikkaasti kohti Euroopan liittovaltiota. Poliitikot eivät sano sitä ääneen, mutta usean puolueen vaali- ja Eurooppa-ohjelmat puhuvat selvää kieltään.
Aivan omaa vauhtiaan kohti Brysseliä pitää vihreät. Jos puolueiden pyrky kohti yhteistä eurooppalaista kotia – kuten vihreät sanovat – olisi juna, sen veturissa istuisi iloinen vihreä puheenjohtaja. Tällä hetkellä hän on ympäristöministeri Ville Niinistö.
Euroopan Vihreät tavoittelevat yhdessä muun muassa yhteistä velanpurkurahastoa ylivelkaantuneiden maiden avuksi, eurobondeja eli yhteistä julkista lainaa, EU:n budjetin kasvattamista, yhtenäisempää verotusta, sosiaaliturvaa ja yhteistä sosiaaliturvakorttia. Vihreille sopii myös, että nykyinen kehitys kohti entistä avoimempia sisämarkkinoita jatkuu ja ihmisten liikkumavapaus maasta toiseen lisääntyy.
Tällä hetkellä liittovaltio-sana on politiikassa lähinnä haukkumanimi. Eurovaalien alla poliitikot ovat syytelleet toisiaan liittovaltiomielisiksi syyllä jos toisella, mutta vihreiden tavoittelema unioni olisi ilman sarvia ja hampaita sitä itseään, liittovaltio. Yhdentyminen olisi syvää.
SDP puksuttaa Brysseliin ykkösluokassa
SDP matkustaa kohti Brysseliä heti vihreän veturin jäljessä, ykkösluokan vaunussa.
Myös sosiaalidemokraatit haluavat yhtenäistää sosiaaliturvaa. He loisivat minimiturvaa kuhunkin maahan. Sen lisäksi puolue haluaa luoda jonkinlaisen EU:n laajuisen kolmikannan. Puolue haluaa yhtenäisempiä sääntöjä eri maiden työelämään.
Sosiaaliturvan ja työmarkkinoiden lisäksi SDP viedä puksuttaa muuta poliittista valtaa yhä enemmän Brysseliin. Puolue haluaisi vahvistaa parlamenttia ja jopa luoda komissiosta Euroopan unionin hallituksen. Ei voi muuta sanoa kuin, että kohti liittovaltiota mennään.
Demarit olisivat valmiita perustamaan myös suhdannepuskurin. Se merkitsee yhteisiä varoja, joilla voisi elvyttää taantumasta tai huonosta talouskasvusta kärsiviä maita.
Ykkösluokan vaunuun on juuri istahtanut uusi puheenjohtaja, Antti Rinne.
Vihreiden ja sosiaalidemokraattien välissä on toki aikamoinen hajurako. SDP sanoo ”ei” velkojen yhteisvastuulle – vaikka puolueen johto onkin käynyt Euroopassa sopimassa yhteisvastuusta eurokriisiä taltuttaessaan.
Eurokriisin aikana, Suomi on jo puksuttanut kovaa tahtia kohti yhdentyvää Eurooppaa. Tukipaketit, Euroopan keskuspankki ostamassa kriisimaiden valtionvelkojen ja pankkiunionin kriisirahasto ovat lisänneet suomalaisten vastuuta muiden euromaiden veloista.
Eurooppalaiset poliitikot ja virkamiehet ovat luoneet myös lisää sääntelyä ja valvontaa valtioiden rahankäyttöön. Sekin on vallan siirtämistä yhteisiin käsiin.
Eurokriisin aikainen yhdentyminen on ollut taloudellista. Vihreiden ja sosiaalidemokraattien tahto on yhdentyä myös ihmisten suojelussa, sosiaaliasioissa.
Kokoomus kiihdyttää ja jarruttaa vauhtia
Sosiaalidemokraattien ykkösluokan vaunusta on pitkä väli seuraaviin Brysseliin menijöihin. Ne ovat markkinahenkiset kokoomus ja ruotsalainen kansanpuolue, RKP.
Puolueiden EU-politiikasta on tosin vaikea saada tolkkua. Konkreettisia kirjallisia linjauksia ei löydy samaan malliin kuin vihreiltä ja SDP:ltä.
Kokoomuksen kansliasta kehotetaan tutkimaan eduskuntaryhmän pamflettia ja pääministeri Jyrki Kataisen kirjoituksia. Tutkitaan!
Kokoomus osoittautuu kauppamieheksi, joka pitää kukkaron nyörit kitsaasti kiinni.
Puolueen päämääränsä on paiskia töitä sisämarkkinoiden avaamiseksi edelleen. Puolueen tavoite on poistaa kansallista byrokratiaa ja säädöksiä vapaalta kaupalta Euroopassa.
Puolue kieltäytyy kantamasta yhteistä taakkaa. Velat kuuluvat kunkin maan omalle vastuulle. Kokoomus toisaalta kiihdyttää matkaa kohti yhteistä elämää muiden eurooppalaisten kanssa ja toisaalta lyö jarruja pohjaan.
RKP:n linjaukset jäävät ylimalkaisiksi esimerkiksi puolueen vaaliohjelmassa. Puoluetoimisto lähettää viime tipassa lyhyen sähköpostin. Sen konkreettisin anti suomalaisille on, että puolue ei halua yhteisvastuuta muiden maiden veloista. Se ei halua myöskään demareiden suhdannepuskuria.
Muutama puhelu politiikan asiantuntijoille auttaa. Asiantuntijat sijoittavat RKP:n kokoomuksen kanssa samaan vaunuun yhdentymisen junassa.
Puheenjohtaja ja puolustusministeri Carl Haglund on kirjoittanut yhdentymishaluista EU-maiden kanssa. Hän kaipaa yhteisiä puolustushankintoja.
Vasemmisto kulkee markkinamiesten kannoilla
Myös keskusta on markkinahenkinen Eurooppaan menijä. Sen edelle vauhdin pidossa asettuu kuitenkin vasemmistoliitto.
Vasemmistoliitto jyskyttää kohti yhdentyvää Eurooppaa markkinamiesten vastavoimana. Puolue haluaa yhtenäistää eri maiden sosiaaliturvaa ja verotusta.
Sosiaalidemokraattien tapaan vasemmisto kaipaa yhteistä sääntelyä työmarkkinoille, kuten minimipalkkoja. Puolue ehdottaa jopa EU-tason palkkaneuvostoa.
Vasemmistoliitto haluaa myös EU:lle omia veroja ja velkamaiden elämään helpotusta.
Halu yhtenäistää sosiaaliturvaa ja verotusta sekä solidaarisuus euron kriisimaita kohtaan houkuttelevat sijoittamaan vasemmiston heti sosiaalidemokraattien jälkeiseen vaunuun Brysselin junassa. Vasemmisto on kuitenkin ohjelmansa mukaan valmis iskemään jarrut pohjaan ja jopa peruuttamaan takaisin omaan kansallisvaltioon päin. Puolueen ehtona yhteiselolle on, että eurokriisi hoidetaan vasemmistoa miellyttävällä tavalla.
Vasemmiston vaunussa istuva puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on ärähdellyt kriittisesti Euroopan yhdentymiselle. Yleisradion vaalitentissä hän esimerkiksi kielsi budjettivallan siirtämisen liikaa EU:lle.
Keskusta on teoriassa melkein perillä
Keskusta vie Suomea kohti yhdentyvää Eurooppaa varovaisesti. Puolueesta kerrotaan, että yhdentyminen on toistaiseksi toteutusta vaille tehty. EU:lla ja euromailla on säännöt, valvonta ja yhteiset instituutiot olemassa, kunhan nyt vaan kaikki tekisivät niin kuin on sovittu.
Pientä viilaamista kuitenkin on.
Keskusta ei halua enää yhtään lisää yhteistä vastuuta veloista. Sosiaaliturvaan puolue saattaisi säädellä yhteisesti, mutta ei rahoittaisi sitä yhteisestä pussista.
Puolueen omilla vaalisivuilla on linkki parlamenttiryhmä Alden vaaliohjelmaan. Se ei ole ollenkaan niin liittovaltiointoinen kuin poliittiset kilpailijat ovat antaneet ymmärtää. Aldella on kuitenkin pitkä luettelo asioita, joissa se kaipaa lisää yhteisiä sääntöjä ja valvontaa. Kohti yhtenäistä Eurooppaa jolkotellaan.
Keskustan vaunussa istuu puheenjohtaja Juha Sipilä. Hän antaa keskustalaisten näkemysten junan suunnasta rehottaa. Osa hoputtaa junaa kohti Brysseliä. Osa haluaa kääntää raiteet pois yhtenevästä Euroopasta, vaikkapa kohti Ruotsia.
Junassa on kaksi jarrumiestä
Tovin matkaa keskustan jäljessä raahautuvat kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten vaunut.
Molempien puolueiden vaaliohjelmat huutavat enimmäkseen eitä erilaisille yhdentymistä lisääville asioille. ”Ei” eurobondeille, ”ei” uusia virastoja tai rahastoja, ”ei” EU-veroja, ”ei” yhteisille säädöksille sosiaaliturvasta, ”ei” yhteistä suhdannepuskureita, ”ei” työmarkkinoiden yhteiselle sääntelylle.
Molempien puolueiden mielestä yhteistä politiikkaa kuitenkin tarvitaan. On kitkettävä yhdessä veronkiertoa ja harmaata taloutta sekä tuotettava lisää energiaa omin voimin.
Junan jarrumiehinä toimivat siis kristillisten Päivi Räsänen ja perussuomalaisten Timo Soini.
Hyvää matkaa, suomalaiset!