Maatilat joutuivat Ruotsin vallan aikana pitämään yksin tai yhdessä toisten tilojen kanssa kylän ja pitäjän yhteisiä alueita. Sellaisia olivat esimerkiksi maanottopaikat, hautausmaat, lossit sekä teloituspaikat.
Entisen Oulun pitäjän alueen teloituspaikasta löytyy historiakirjoissa merkintä maakirjasta vuodelta 1830. Tuolloin kuolemanrangaistus oli kuitenkin jo Venäjään liitetyssä Suomessa käytännössä muutettu karkotukseksi Siperiaan, sillä keisari Nikolai I oli päättänyt muuttaa kuolemanrangaistukset karkotuspäätöksiksi.
Kummitustarinoiden paikka
Alue on ollut varsinkin aiemmin tunnettu synkästä menneisyydestään ja kansan suussa onkin kiertänyt puheita ja tarinoita lähimetsässä asustavista kummituksista. Historian kirjoista ei kuitenkaan ole löytynyt merkintöjä todellisuudessa tapahtuneista teloituksista.
– On toki mahdollista, vaikka ei tosin todennäköistä, että paikalla on aikanaan toteutettu muita rangaistuksia kuten ruoskimista tai kujanjuoksua, pohti muistokilven paljastuspuheen pitänyt opetusneuvos Matti Rossi.
Matti Rossin mukaan nyt muistokilvellä varustetun Maikkulan lisäksi Oulusta löytyy myös muita mestauspaikkoja, joista perimätiedon mukaan yksi olisi sijainnut aivan nykyisen kaupungin keskustassa.
Nimekkäin mestaamalla teloitettu suomalainen lienee nuijasodan aikainen talonpoikaspäällikkö Jaakko Ilkka, joka mestattiin 1597 Isossakyrössä. Suomen viimeinen mestaus tapahtui 1825 Pieksämäellä.
Lopullisesti kuolemanrangaistus poistettiin Suomen laista vasta vuonna 1972. Siihen saakka teloitukset olivat mahdollisia sotatilan aikana.