Keskellä tiheää omakotiasustusta saattaa joutua hieraisemaan silmiään ja katsomaan näkemäänsä uudelleen. Vain kymmenen kilometriä Joensuun torilta sijaitsevan omakotitalon piha on täynnä elämää vuosikymmenten takaa ihmisineen ja eläimineen.
Koira vahtii ovella, nainen on lypsyllä ja mies kyntää peltoa. Hieman taaempana silmiin osuu tanssivia ihmisiä. Mutta lehmä ei ammu, koira ei hauku eikä musiikki soi. Kaikki on tehty betonista.
– Muutin tänne ja ajattelin, että tässä olisi hyvä paikka ruveta jotakin tekemään. Olin työttömänä, niin siitä se lähti, että sain ajan kulumaan. Rupesin ensin tekemään betonista pikkulintuja ja siitä ne sitten suurentuivat ja suurentuivat. Ja ideoitahan riittää loputtomiin, kun vain ehtisi tehdä. Välillä pitää nukkuakin, ITE-taiteilija Keijo Ikonen naurahtaa.
Visuaalista silmää ja kolmiulotteista näkemystä
Ikonen työskenteli pitkään liikealan parissa. Visuaalisen silmän vuoksi usein mainos- ja somistustyöt tulivat Ikosen tehtäviksi. Varsinaista koulutusta betonitöihin hänellä ei ole.
– Jollain tavalla olen saanut sellaisen kolmiulotteisen näkemyksen. Nämä veistotyöt ovat minulle mieluisia ja materiaaleista betoni on ollut minulle se materiaali, josta on kiva ruveta muokkaamaan vaikka minkälaista, Ikonen kertoo.
Pihapiiri on täyttynyt mitä erilaisimmista teoksista jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Pellolla heinäseiväsrivin vieressä voi tutustua menneiden aikojen elämään.
– Yksi ajatus oli, että tässä pihassa on pieni pelto, johon mahtuu hyvästi 40-50 -luvulla olevaa elämää. Siihen tuli sitten rakennettua kyntävä hevonen ja kyntäjä. Vuosi vuodelta siihen on lisääntynyt kaikki nämä elukat, mitä siellä on siihen aikaan ollut. Näin on tuolloin eletty, Ikonen sanoo.
Kotikylän tanssipaikka omassa pihassa
Takapihalla tunnelma muuttuu työnteosta viihteelle. Renki ja piika ovat päässeet tansseihin hanuristin soittaessa. Hiljaisten miesten puolella puolestaan on pohdittu jo vuosikausia seuraavaa siirtoa shakissa.
– Nämä ovat kuuluisat venäläiset shakin pelaajat Karpov ja Kasparov. Minä en ymmärrä shakista mitään, mutta eräs shakin pelaaja oli tunnistanut tuon asetelman ja hän kertoi siinä olevan tilanteen, jossa oikein kumpikaan ei voi tehdä hyvää siirtoa. Siinä pitää miettiä pitkään, Keijo Ikonen naurahtaa.
Tanssilavan vierestä löytyy myös puhvetti baarimikkoineen ja teksasilaisine vieraineen. Vaikka pihasta tuntuu jo löytyvän lähes kaikkea, ei taiteilijan ideat ole loppuneet.
– Jos vain terveyttä riittää, niin seuraavana talvena teen pienoiskylän tähän yhteen kolkkaan, Ikonen paljastaa.
Ihmettelijöitä riittää
Ikosen erikoinen taidepiha näkyy selvästi ohi kulkevalle tielle. Lukuisat kävelijät ja autoilijat ovat pysähtyneet ihmettelemään teoksia. Piha ei ole virallinen näyttelyalue, mutta monesti Ikonen on pyytänyt katselijat peremmälle tutustumaan töihinsä. Väkeä on käynyt aina ulkomaita myöten.
– Olen ajatellut, että kyllähän sitä voisi pari kolme päivää kesässä pitää pihaa avoinna. Näin ne, keitä teokset kiinnostavat, voisivat tulla katsomaan. Nämähän eivät katsomisesta kulu. Kyllä nämä katseen kestää, eivät ne hajoa, Keijo Ikonen pohtii.