Ile des Chênesissa, Manitoban osavaltiossa, Kanadassa sijaitsevaan villieläinhoitolaan tuotiin jokin aika sitten potilas, jollaisia hoitolan henkilökunta ei työssään joka päivä näe. Auton alle jääneen maakilpikonnan kuori oli hajonnut ja se piti korjata.
– Kilpikonnan kuori oli hajonnut useasta kohdasta, osa paloista oli painunut kasaan ja ikään kuin romahtanut sen pään päälle, kertoo eläinhoitolan työntekijä Tiffany Lui.
Eläinhoitolan henkilökunta käytti kilven korjaamiseen hieman epätavallisemmilta tuntuvia korjausvälineitä, kuten superliimaa, nauloja ja teräslankaa.
– Liimasimme naulankannat kilpeen ja kiersimme rautalankaa niiden ympärille ja tuimme kilven siten paikoilleen, Lui kertoo.
Kilpikonnan kilpi on elävä elin, joten tuettuna kilven murtuneet palaset voivat kasvaa jälleen yhteen. Kilpikonna joutuu kuitenkin kantamaan tukirakennelmaa kilvessään puolesta vuodesta vuoteen, minkä aikana sitä ruokitaan ja lääkitään hoitolassa tarkan suunnitelman mukaan.
Kilpikonna ei ole aivan tavallinen potilas hoitolassa.
– Hoidamme kilpikonnia ehkä kaksi tai kolme kertaa vuodessa, joten tämä on vaihtelua. On myös mukava tietää, että avun ansiosta kilpikonna saa elää vielä pitkään, Lui sanoo.