Ruisrock järjestetään tänä viikonloppuna Turun Ruissalossa 45. kerran. Festivaali on kolmepäiväinen, ja sitä se oli jo ensimmäisenä tapahtumavuonna 1970.
– Se oli silloin elokuussa. Lähdettiin suoraan kolmen päivän festivaalista, se ei ollut ihan mikään pikku töräys, sanoo Kari Purssila, yksi Ruisrockin alkuperäisistä perustajista.
Perustajilla ei ollut aavistustakaan, miten rock-musiikkifestivaali järjestetään ja mitä sellaiselta pitäisi edes odottaa. Kävijätavoitteeksi asetettiin noin 5 000. Ensimmäinen Ruisrock-festivaali keräsi 38 000 kävijää.
Se oli aivan järjetöntä paahtamista ilmaiseksi.
Kari Purssila, Ruisrockin perustaja
Seuraavaan Ruisrockiin saapuivat vieläkin suuremmat yleisömassat, jolloin kävijöitä oli kolmepäiväisen festivaalin aikana 100 000. Nykyään Ruisrock kerää parhaimmillaan noin 90 000 kävijää.
– Yleisöä oli niin paljon, että resurssit olivat aivan riittämättömät. Kaikki levisi käsiin, se oli kaaoksenomaista. Toisena vuonna meillä oli palvelupiste asuntovaunussa. Naapurina oli SPR:n asuntovaunu. Se oli jatkuvaa päivystystä. Yhdellä oli tuo hukassa ja toisella tämä, kolmannella pää ja lääkkeet, Purssila muistelee.
Toisen festivaalivuoden jälkeen alettiin puhua lieveilmiöistä, jonka takia juhlia supistettiin varsin paljon.
Ruisrock alkoi siitäkin huolimatta paisua niin isoksi, että alkuperäisten järjestäjien rahkeet eivät enää riittäneet. Ammattimaiset yhteistyökumppanit alkoivat huolehtia resursseista.
– Pikkuhiljaa alettiin feidata pois siitä. Oli pakko antaa se isompiin käsiin, Purssila sanoo.
Woodstock ei ollut inspiraation lähde
Vastoin yleistä käsitystä Ruisrockin esikuvana ei ollut Woodstock-festivaali. Purssila arvelee, että väärinkäsitys on syntynyt yksinkertaisesti siitä, että molemmat festivaalit järjestettiin suurin piirtein samoihin aikoihin.
– Meillä oli mielenosoitus Kaupunginteatterin edustalla Aurajoen rannassa, kun oli alkamassa Turun musiikkijuhlien oopperaesitys. Meitä oli muutama, jotka olivat sitä mieltä, että verovaroja pitäisi käyttää muuhunkin kuin klassisen musiikin tukemiseen. Mielenosoitus tapahtui kaksi viikkoa ennen kuin Woodstockista tiedettiin mitään. Kyllä tämä on aika paljon täältä päin lähtenyt idea.
Vuoden 1970 kesäkuussa Purssila ja muut järjestäjät saivat tiedon, että festivaali järjestettäisiin Ruissalon Saaronniemessä elokuussa. Aikaa järjestämiseen oli noin kuusi viikkoa.
Kirjeillä vain läheteltiin kutsuja maailmalle!
Kari Purssila, Ruisrockin perustaja
– Se toiminnallisuus oli sitä luokkaa, että siitä ei jälkeenpäin muista yhtään mitään. Se oli aivan järjetöntä paahtamista ilmaiseksi. Mutta sillä innolla syntyi jokin sellainen, joka oli... ei ollut mitään vastaavanlaista. Se tunnelma oli käsinkosketeltava.
Koko projekti oli Purssilan mukaan esimerkki siitä, miten muutamat opiskelijat pystyivät vaikuttamaan kunnalliseen päätöksentekoon. Turun kaupungin nuorisotoimen johtajan toimistosta lähetettiin kutsut 70 artistille ja yhtyeelle.
– Ajattele, että sun pitäisi perustaa festivaali, ja sulla ei olisi kännykkää, faksia, ei tietokoneita, ei internetiä. Kirjeillä vain läheteltiin kutsuja maailmalle! Välillä piti käydä Eerikinkadulla postissa kysymässä, että voisinko varata puhelun Amerikkaan.
Ruisrock onnistuu yllättämään vieläkin
Joidenkin artistien hintapyynnöt tuntuivat perustajista kohtuuttomilta. Purssila ei kehtaa mainita kaikkia artisteja, joita perustajat joutuivat torjumaan.
– Rolling Stonesilla oli hankala tilanne, kun Altamontin festivaalilla olivat Helvetin enkelit toimineet järjestysmiehinä, ja yksi ihminen tapettiin siellä. Stonesilla oli vähän huonot fiilikset sen takia, että nyt ei lähdetä mihinkään. Ja ihan syystä kyllä.
Vielä 70-luvun alussa rock-musiikki ei Purssilan mukaan ollut samanlainen yleisilmiö kuin nykyään. Ruisrockista syntyi ilmiö, joka keräsi samanmielisiä yhteen.
Mielenosoitus tapahtui kaksi viikkoa ennen kuin Woodstockista tiedettiin mitään.
Kari Purssila, Ruisrockin perustaja
– Se sinnikkyys ja sisukkuus mitä siihen tarvittiin ilmeisesti johti siihen, että lopulta syntyi jotain, mikä on aika pysyvää. 70-luvulla siitä tulikin kunnallispoliittinen pelinappula, joka oli kyllä koko ajan kamppailemassa säilymisensä puolesta.
Ruisrockin järjestäjät ovat vaihtuneet vuosien varrella, musiikki ja tunnelma ovat erilaisia ja festivaaliyleisökin on aivan toista kuin 70-luvulla. Silti jotain Ruisrockille hyvin ominaista on Purssilan mukaan säilynyt tähän päivään asti: festarilla voi yllättyä.
– Vuonna 2011 koko festivaalin aivan paras konserttiosuus oli kaikista pienimmällä hikisimmällä pikkulavalla. Tommy Lindgren, Petteri Sariola ja Felix Zenger vetivät sellaisen keikan, että hiukset lähtivät päästä! Mahdollisuuksia yllättyä löytyy edelleen.
Oikaisu 7.7. klo 10:57: Purssilan muistelemalla keikalla vuonna 2011 esiintyi muiden lisäksi Tommy Lindgren, ei Tommi Lindell.