Lastensuojelun asiakkaana olleen 8-vuotiaan murha vuonna 2012 kosketti Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijöitä läheltä.
– Tietenkään tämmöistä ei saisi tapahtua. Koko tapahtuma on niin mahdoton kuvitella, kukaan työntekijä ei osannut valmistautua tällaiseen, kommentoi lastensuojelun sosiaalityöntekijä Timo Kitunen.
Neljä virkarikossyytteen saaneista oli sosiaalityöntekijöitä. He toimivat lastensuojelun ruohonjuuritasolla.
Sosiaalityöntekijä Silja Remeksen mukaan myös ylemmän johdon tekemiset tai tekemättä jättämiset olisi pitänyt selvittää tarkemmin esimerkiksi tiedonkulun organisoinnin suhteen esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden ja terveydenhuollon työntekijöiden välillä.
– Nyt varmaan haetaan ennakkotapausta siitä, mikä on yksittäisen työntekijän ja lähityöntekijän vastuu. Tässä on kuitenkin kyse myös tiedonkulun rakenteista ja siitä, millä tavalla työ järjestetään ja tiimit organisoidaan, eivätkä ne ole yksittäisten työntekijöiden päätöksiä, Remes sanoo.
"Monen lapsen hätä jää katveeseen"
Timo Kitusen mukaan ei ole mahdotonta, että kuka tahansa sosiaalityöntekijä olisi samanlaisessa tilanteessa syytettynä. Samaa mieltä on Silja Remes.
– Haluamme ajatella, että olisin itse tehnyt siinä tilanteessa toisenlaisen ratkaisun. Mutta välillä on kiire, eivätkä tilanteet ole todellisuudessa yhtä selviä kuin paperilla. En osaa esimerkiksi sanoa, mitä tietoa viranomaisilla oli käytetävänään, Remes pohtii.
Lastensuojelulain mukaan pois omasta kodista sijoitetun lapsen pitää saada tavata sosiaalityöntekijää henkilökohtaisesti ja "riittävästi". 8-vuotias oli ollut sijoitettuna aikaisemmin, mutta hänet palautettiin kotiinsa.
Timo Kitusen mielestä tämän tapauksen olisi pitänyt herättää viraston johto ja Helsingin kaupungin johto ja poliittiset päättäjät parantamaan lastensuojelun resursseja.
– Mutta on käynyt päinvastoin. Meille jää liian vähän aikaa tavata lapsia, vaikka laki siihen velvoittaa. Riski siihen, että monen lapsen hätä jää katveeseen, on kasvanut, Kitunen sanoo.
– Pitäisi olla sanktioitu teko, jos rajataan sosiaalityöntekijöiden mahdollisuuksia tehdä työtään rauhassa, vastaavasti kuin on sanktioitu, jos kieltäytyy antamasta sosiaaliviranomaiselle tämän tarvitsemia tietoja, Kitunen muotoilee.
"Paluu huutolaisaikaan"
Kitunen on yksi Helsingin sosiaalityöntekijöistä, jotka allekirjoittivat maaliskuussa kaupungin johtoa syyttävän kirjelmän. Kirjelmän mukaan vuonna 2012 tapahtunut sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistäminen ja muut organisaatiomuutokset ovat vaikeuttaneet sosiaalityöntekijöiden mahdollisuuksia hoitaa tehtävänsä.
Kirjelmä ei tuottanut lastensuojelussa 20 vuotta toimineen Kitusen mukaan toivottua lopputulosta.
– Olen ollut sosiaalivirastossa vuodesta 1988, ja arvot ovat selkeästi koventuneet. On hyvä että ollaan kustannustehokkaita, mutta mielestäni ollaan menossa kohti huutolaisaikaa. Kuka halvimmalla suostuu tekemään, sille annetaan homma, laadusta ei väliä.
