Kahtena vuotena peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt Nashville teki tärkeimmän peliliikkeensä jo huhtikuussa antamalla potkut 15 vuotta joukkuetta luotsanneelle Barry Trotzille. Tilalle nimitettiin Peter Laviolette.
Puolustusvoittoisen taktiikan nimeen vannovan Trotzin peilikuvana Laviolette suosii hyökkäävää ja avointa pelaamista. Predators onkin muovannut kokoonpanoaan, ja lähinnä hyökkäystään, Lavioletten ajatusmaailmaan sopivammaksi kalustoksi.
Tiistaina Nashville haali runsain mitoin palstatilaa kolmella merkittävällä sopimuksella. Joukkue poimi kanadalaishyökkääjät Mike Ribeiron ja Derek Royn pelaajamarkkinoilta potentiaaliin nähden huokeaan hintaan. Lisäksi Predators teki tulokassopimuksen ensimmäisellä kierroksella viime kuussa varaamansa Kevin Fialan kanssa.
"Jotkut hyötyvät kesän tapahtumista, mutta toiset menettävät työpaikkansa"
Jo aiemmin kantrikaupunkiin ovat matkanneet suomalaissentteri Olli Jokinen ja maalitykki James Neal.
– Hyökkäyksemme kaipasi muutosta ja parannusta. Royn, Ribeiron ja Jokisen tulon myötä ja ehkä joidenkin nuorten nousulla puolet hyökkääjistämme saattaa olla uusia. Merkittävin muutos oli valmentaja. Kaikki hankintamme sopivat hänen haluamaansa pelitapaan. Roy, Ribeiro ja Jokinen ovat kaikki pelanneet top 6 -roolissa jossain vaiheessa uraansa. He ovat isoja lisäyksiä muuttamaan joukkueemme pelitapaa, Predatorsin GM David Poile kertoi eilen esitellessään Ribeiron lehdistölle.
– Kaksi vuotta sitten olimme organisaationa parhaimmillamme. Voitimme Detroitin pudotuspeleissä, mutta hävisimme Phoenixille. Sen jälkeen menetimme puolet joukkueestamme. Viime vuonna joukkueessa oli paljon aukkoja ja hankimme pelaajia vain niiden täytteeksi. Nyt olemme täsmällisempiä.
"Laviolette joutuu tekemään päätöksiä"
Jokinen tuli joukkueeseen ensimmäisenä. Suomalainen sai yksivuotisen sopimuksen ja 2,5 miljoonan dollarin vuosipalkan, ja hetkellisesti Nashvillessä jo luultiin 35-vuotiaan johtavan joukkueen ykkösketjua. Nyt keskikaistalla kuitenkin riittää tungosta, osin markkinoiden kapeasta tarjonnasta johtuen.
– Roy on varmaan kokonaisuutena paras pelaaja. Hän on hyvä kentän molemmissa päädyissä ja tappaa jäähyjä. Mike on paras hyökkäyssuuntaan. Olli pystyy pelaamaan isoja poikia vastaan, Poile kuvaili.
Lopulta saattaa kuitenkin käydä niin, että Jokinen tekee keskellä tilaa nuoremmilleen. Poile paljasti ohimennen näkevänsä Predatorsin sentterinelikon koostuvan Ribeirosta, Roysta, ruotsalaisesta Calle Järnkrokista ja Paul Gaustadista. Kolme ensimmäistä miestä tienaavat yhteensä noin saman verran kuin Jokinen.
– Jos Mike pääsee pelaamaan James Nealin kanssa, Derek pääsee pelaamaan Craig Smithin kanssa. Se on kaikille aika hyvä lähtöpiste. Gaustadilla on oma paikkansa nelosketjussa ja puolustuspään aloituksissa, Poile sanoi.
Jokiselle tämä tarkoittaa paluuta laitahyökkääjäksi. Tontti ei perinteisesti ole sopinut hänelle erityisen hyvin.
– Meillä on 16 hyökkääjää, joten jostain on joustettava. Olli hankittiin keskelle, mutta luulen, että hän joutuu ainakin aluksi pelaamaan laidassa.
– Laviolette joutuu tekemään päätöksiä. Jotkut hyötyvät kesän tapahtumista, mutta toiset menettävät työpaikkansa.
Loukkaantumiset saattavat kuitenkin sotkea vielä peliä, eikä 22-vuotiaan Järnkrokin suorittamisestakaan ole varmuutta.
Jokinen itse kommentoi potentiaalista pelipaikkaansa sopimuksensa yhteydessä tyypillisen tyhjin sanoin.
– Olen pelannut tätä lajia pitkään ja kaikki pitää ansaita itse. Aina voi laatia kokoonpanoja ja ketjuja, mutta olen tyytyväinen mihin tahansa rooliin. Pääasia on voittaa. Meillä kaikilla on suunnitelmamme, mutta on liian aikaista puhua niistä, Jokinen sanoi kaksi viikkoa sitten.
Tuoreimpien muutosten myötä 35-vuotiaalla on entistä paremmat mahdollisuudet yltää pudotuspeleihin toista kertaa NHL-urallaan, mutta matka sinne saattaa edellyttää totuttelua toisenlaiseen rooliin.