Pikkuisia jedi-ritareita, prinsessoita, pokemoneja ja animehahmoja. Tämän vuoden Ropeconissa kävijöiden joukossa näkyi paljon pelihahmoiksi pukeutuneita lapsia.
Lasten roolipeleille on nyt kysyntää, kun nuoruudessaan roolipelejä pelannut sukupolvi on saanut omia lapsia. Kiva harrastus halutaan jakaa jälkikasvun kanssa.
10-vuotias Outi Korlee on Ropeconin konkarikävijä. Tämä on jo yhdestoista kerta pelitapahtumassa, ensimmäinen kerta oli kuuden viikon ikäisenä. Korlee pitää roolipeleistä, koska niissä voi käyttää enemmän omaa mielikuvitusta kuin tietokonepeleissä.
– Jos pelaat tietokoneella esimerkiksi jotain pukemispeliä, siinä kun teet noin, niin se vain tapahtuu, eikä siinä pysty itse tekemään sitä. Joissain kysymyspeleissä myös on ihan kouluhyödyllisiä kysymyksiä.
On tajuttu potentiaali, joka esimerkiksi Harry Potter- ja animefaneissa on, mutta heille ei ole tarjolla pelejä.
Mike Pohjola, kirjailija ja pelisuunnittelija
Outi Korlee testasi toisen kymmenvuotiaan, Otto Hoikkalan kanssa uutta suomalaista koko perheen roolipeliä Astraterraa. Peli sai tiukan tuomariston hyväksynnän.
– Todella kiva. Tässä ollaan löytöretkeilijöitä. Mentiin sellaisella jännällä teleportaalijutulla ympäri leijuvia saaria. Juuri haettiin jollekin hylkymörölle lahonnutta puuta, kertoo Hoikkala.
Suomalaisten lasten fantasiapelien tarjonta niukkaa
Myös tekijät ovat huomanneet suomenkielisten roolipelien tarpeen. Viime vuonna julkaistuMyrskyn Sankaritoli ensimmäinen kaupallinen lasten roolipeli pariin kymmeneen vuoteen.
– On tajuttu potentiaali, joka esimerkiksiHarry Potter- jaMonster High- sekä animefaneissa on. He janoavat sitä, että pääsevät itse seikkailemaan näihin fantasiamaailmoihin, mutta heille ei ole roolipelejä tarjolla, sanooMyrskyn Sankarit-pelin suunnittellut Mike Pohjola.
Varsinkin lapset tarvitsevat sitä, että pelissä pystyy eläytymään toisen ihmisen tilanteisiin. Se myös lähentää perhettä.
Outin äiti Miriam Korlee
Hiljattain julkaistu Astraterra on toinen markkinoilla oleva koko perheen suomenkielinen roolipöytäpeli. Pääsuunnittelijan lasten kädenjälki näkyy seikkailupelissä, kertoo Ironspinen Miska Fredman.
– He ovat antaneet valtavasti aineistoa Astraterran otuslistaan ja myös teknoaarteisiin, jotka ovat taianomaista muinaista teknologiaa, joita löytyy hylätyistä raunioista. He ovat olleet hyvin kriittisiä makutuomareita ja mukana myös pelitestauksessa.
Perhe rakentaa tarinan yhdessä
Outi Korleen ja Otto Hoikkalan vanhempien mielestä roolipelit ovat kehittävä ja hyvä harrastus. Samalla myös perhe viettää aikaa yhdessä.
– Se on monipuolista. Varsinkin lapset tarvitsevat sitä, että pelissä pystyy eläytymään toisen ihmisen tilanteisiin. Se myös lähentää perhettä verrattuna siihen, että katsotaan vaikka televisiota. Kyllä se on ihan toisenlaista, että yhdessä muodostetaan sitä tarinaa eteenpäin, toteaa Outi äiti Miriam Korlee.
Oton isä Ville Hoikkala on joutunut opettelemaan uusia asioita, kun hän on kääntänyt pelien sääntöjä englannista suomeksi.
– Pojalla on luovuutta ja lahjakkuutta sinnepäin, joten roolipelit ovat hyvä tapa kehittää sitä puolta lapsessa. Jos roolipelejä vertaa tietokonepeleihin, niin roolipeleissä luovuus on astetta laajempaa, kun mukana on hahmoja ja toisia ihmisiä. Se ei ole pelkkää ruudun edessä pelaamista.