Miniatyyri- eli figuuripelien harrastajat kokoontuvat kerran viikossa Turun Humalistonkadulla. Kellarihuoneen pöydät täyttyvät romuttuneista rakennuksista, tuhoutuneista panssarivaunuista ja rehevöityneistä metsistä. Maailmanlopun jälkeiset taistelukentät ovat valmiina.
Pöydille rakennetut sotatantereet saavat seurakseen sotilaita, robotteja ja sotakoneita. Koot vaihtelevat muutamasta sentistä lähes kolmeenkymmeneen senttiin.
Pelissä käytettävät hahmot ovat tehdasvalmisteisia. Osana harrastusta on kuitenkin niiden maalaaminen ja viimeistely.
– On paljon harrastajia, jotka pelaavat vain, jotta he pääsevät käyttämään niitä miniatyyreja, joiden tekemiseen he ovat käyttäneet satoja tunteja, kertoo Antti Knuuttila.
– Kokonaan maalattua armeijaa vastaan on helpompi pelata. On tosi tärkeää tietää, mitä mikäkin nappi tekee. On helpompi katsoa, jos ukko on maalattu. Jotkut vain maalaavat ja laittavat sitten hyllyyn. He saavat tarpeeksi harrastusta jo siitä, Mika Ketola kertoo.
– Monessa turnauksessahan on niin, ettei saa osallistua, ellei hahmoja ole maalattu. Se kuuluu tähän skeneen tosi vahvasti. Sen verran pitää panostaa. Jos haluaa pelata vain strategisella tasolla, niin sitten voi pelata shakkia, Knuuttila tiivistää.