Ristijärven Veisuuvestivaalien avaupuheen pitävä toimittaja Hannu Taanila kokee suomalaisen virsikirjan paisuneen liian suureksi ja virsituotannon voivan huonosti.
– Virret ovat olemassa vain jos niitä käytetään. Nyt seurakuntien käytössä on vain murto-osa, suurin osa virsikirjaan lisätyistä virsistä syntyy kuolleina.
Taanilan mukaan virsikannasta on hävitetty pyhyys ja uskonto on muutettu pikkuporvarilliseksi sentimentalismiksi.
Odotan uusia virsiä, jotka on tarkoitettu veisattavaksi verosuunnittelussa, formulakisoja odotellessa ja paskalle mentäessä.
Hannu Taanila
– Kirkon edustama kristillisyys on mennyt siihen, ettei ole olemassa pyhää ja arkea, vaan virsiä tuotetaan moottoritien avaamiseen. Odotan uusia virsiä, jotka on tarkoitettu veisattavaksi verosuunnittelussa, formulakisoja odotellessa ja paskalle mentäessä.
"Hurskaan tunteen kannattimia"
Pyhyyden hävittäminen on Taanilan mielestä keskiössä myös muussa hengellisessä työssä. Hänen mielestään ihmisen olemukseen kuuluu kyky pyhän kokemiseen, mutta yhteisöllisyys on muuttunut henkilökohtaisista tuntemuksista liikuttumiseen. Nykypäivän hengellistä musiikkia Taanila kuvaa kapitalismin hengelliseksi musiikiksi.
– Se ei eroa millään tavalla siitä paskamusiikista, mitä soitetaan muutoinkin. Katri Helenan, Jari Sillanpään tai Cheekin tuotanto ei eroa millään tavalla näistä huonoista virsistä.
Luonnonkatastrofien ja onnettomuksien yhteydessä järjestettyjä kirkon hiljentymishetkiä Taanila soimaa kovin sanoin.
– Ne ovat sielunylentymistilaisuuksia, joissa saa liikuttua. Se sopii hurskaan tunteen kannattimeksi.
Taanila puhuu viikonloppuna Ristijärven Veisuuvestivaalissa, jonka yhtenä järjestäjänä on paikallinen seurakunta.