Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Yle Uutisten sotahistoriakartalle on merkitty jo yli 1 500 kohdetta, joissa sotien jäljet Suomessa näkyvät yhä. Suomalaiset ovat bongailleet innokkaasti sotien jälkiä niin maastosta kuin kaupungeistakin. Monet lukijoista kaipaavat tarkempaa tietoa merkitsemiensä kohteiden tarinoista. Suomalaisiin kaupunkeihin kätkeytyykin lukemattomia sotatarinoita.
Sisällissodassa taistelua Helsingin Tarkk'ampujankadulla
Lukija on jakanut kartalle kuvan Helsingin Tarkk'ampujankatu 3:n seinässä näkyvistä jäljistä. Sisällisodassa Tarkk'ampujankadulla todella taisteltiin useita kertoja.
Esimerkiksi helmikuun 1. päivänä vain muutaman talon päässä karttamerkitystä talosta käytiin taistelu punaisten ja eläkkeellä olevan 76-vuotiaan kenraalimajurin välillä. Kahakka sai ilmeisesti alkunsa siitä, että punakaarti halusi takavarikoida vanhan kenraalin aseen.
Vuonna 1927 ilmestyneessä Sankarien muisto -matrikkelissa tapahtunutta muistellaan ehkä hieman värittyneestikin sankaritarinana, jossa vanha sankarillinen kenraali lopulta ampui itseään ohimoon ettei joutuisi vihollisten käsiin.
Matrikkelissa kerrotaan, että kuulia satoi asuntoon joka taholta, porraskäytävästä oven läpi, kadun puolelta ikkunoiden kautta ja myös lattian läpi alakerrasta, osan näistä punaiset tulittivat katolta kadun toiselta puolelta taloa kuularuiskulla.
Matrikkelissa mainitaan lukuisia haavoittuneita tai kaatuneita punaisia, mutta Tuomas Hopun Vallatkaa Helsinki -kirjan mukaan sairaalalähteet tai tai punakaartin ensiavun asiakirjat eivät tue väitettä. Vaikka vastapuolen vammoista ei ole varmaa tietoa, on tiedossa, että eläköitynyt kenraalimajuri todella sai surmansa taistelussa Helsingissä Tarkk'ampujankatu 9:ssä.
Historiantutkija Tuomas Hoppu Tampereen yliopistosta arvioi, etteivät Tarkk'ampujankatu 3:n jäljet ole helmikuun taistelusta.
– Tuona päivänä tulitaistelua käytiin enimmäkseen rappukäytävässä. Tuskin konekiväärillä ammuttiin niin huonosti, että olisi viereisiin taloihin osunut, arvelee Hoppu.
Hoppu sanoo, että jälkien perusteella on vaikea varmasti sanoa, milloin ne ovat syntyneet, koska Helsinkiä pommitettiin toisessa maailmansodassakin.
– Jäljet voisivat todella olla vuoden 1918 jälkiä. Teoreettisesti nuo voisivat toki olla kranaatin sirpaleiden jälkiä, mutta kyllä nuo näyttävät siltä, että ne on ammuttu, pohtii Hoppu lukijan kuvaa katsellen.
Hoppu kertoo, että Tarkk'ampujankadun jäljet ovat saksalaisten etenemisreitillä 12. huhtikuuta 1918, kun saksalaiset olivat menossa Kaartin kasarmia valtaamaan.
– Nämä ovat niitä seutuja, että saksalaisetkin ovat voineet ampua, mutta jos noin ammutaan niin täytyy melkein ampua vastapäisestä talossa, arvioi Hoppu.
Saksalaiset ampuivat Pitkääsiltaa Helsingissä
Lukija on jakanut kartalle kuvan kranaatinjäljistä Kaisaniemenlahden ylittävän Pitkänsillan länsipuolella.
Silta yhdistää Hakaniemen ja Kruununhaan, ja se onkin aiemmin symbolisesti erottanut porvarillisemmat alueet työväenliikkeen suosiossa olevista alueista Helsingissä.
Tuomas Hoppu vahvistaa, että Pitkansillan jäljet ovat nimenomaan sisällissodan kranaatinjälkiä. Jäljet syntyivät Helsingin valtauksessa sisällisodan loppuvaiheessa huhtikuussa 1918, kun taistelussa Helsingin hallinnasta valkoisia tuki Saksan Itämeren divisioona.
– Pääsääntöisesti jäljet ovat siitä, kun saksalaiset ampuivat Töölön sokeritehtaan pihalta katkaistakseen punaisten liikkumisen, kertoo Hoppu.
Jatkosodassa Aleksis Kiven koulua pommitettiin rajusti
Lukija on jakanut kartalle kuvan Aleksis Kiven koulusta Helsingin Kalliossa, jossa pommituksen jäljet ovat yhä tarkkasilmäiselle havaittavissa.
Vuoden 1944 helmikuussa Helsinkiä pommitettiin kolme kertaa niin voimallisesti, että puhutaan suurpommituksista.
Yksi pommitetuista kohteista oli Aleksis Kiven kansakoulu, johon pommit osuivat 26–27. helmikuuta. Kouluun ja sen piha-alueelle osui kaksitoista pommia, mutta kuin ihmeen kaupalla ainoastaan ylimmät kerrokset rakennuksen eteläpäässä vaurioituvat pahoin.
Pommituksen jäljet näkyvät koulussa yhä, sillä koulurakennuksen eteläpäädyn uudelleenrakennettu yläosa on hieman erivärinen kuin sodassa tuhoutumaton osa.
Tampereen rakennukset kantavat yhä arpia sodista
Tampereella oli merkittävä rooli sisällisodassa. Tampereen taistelussa 16. maaliskuuta – 6.huhtikuuta valkoiset valloittivat Tampereen Mannerheimin johdolla. Taisteluun osallistuneiden joukkojen määrillä mitattuna Tampereen taistelu oli Pohjoismaisen siihen astisen sotahistorian suurin.
Siinä missä sisällissodan arvet alkavat haalistua suomalaisten sydämistä, Tampereen rakennuskannassa ne näkyvät yhä selvästi. Esimerkiksi Laukontorilla sijaitsevassa punaisessa tiilitalossa on lukijan merkinnän mukaan tuhansia ammusten reikiä.
Lukija kertoo merkinnässään talossa olleen punakaartin kuularuiskun, josta ammuttiin kohti toria. Tuomas Hoppu arvioi, että suurin osa Laukontorin jäljistä on syntynyt 3. huhtikuuta, samana päivänä kun valkoiset valtasivat Ratinanniemen alueen.
– Punaisilla oli Laukontorin korkeissa kerrostaloista konekivääreitä, joilla ammuttiin. Valkoiset ampuivat näitä taloja Ratinanniemestä. Siinä ehdittiin vaihtaa luoteja yhden–kahdenkin päivän ajan ennen kuin alue joutui valkoisten käsiin, kertoo Hoppu.
Hopun mukaan valkoiset kärsivät näissä taisteluissa raskaita tappioita, joihin juuri Laukontorin konekiväärit olivat osallisina.
Toinen lukijan kartalle jakama Tampereen arpinen rakennus on vuonna 1901 valmistunut vanha piiritullikamari, jossa nykyään toimii Tullikamarin kulttuurikeskus. Myös se kantaa vuoden 1918 sisällisodan reikiä seinässään.
Hopun mukaan Tullikamarin luoteja on vaikea sijoittaa taistelujen kokonaiskuvaan, sillä se ei ollut sotilaallisesti tai hallinnollisesti merkittävässä asemassa taisteluiden aikana.
Hoppu arvioi, että seinä arpeutui 3. huhtikuuta.
– Kun valkoiset etenivät Tammelan suunnasta Rautatieaseman suuntaan, he ovat oletettavasti ampuneet Tullikamaria. Ei sille oikein muuta selitystä ole, pohtii Hoppu.
Olof Palme kuoli punaisten luoteihin Tampereella
Tampereen yleinen sairaala on nähnyt sodan niin sisällisodassa vuonna 1918, kuin toisessa maailmansodassakin. Sairaalatoiminta rakennuksissa päättyi 1960-luvulla, jonka jälkeen tiloissa on muun muassa koulutettu sairaanhoitajia.
Yle Uutisten sotahistoriakartalla lukija arvelee merkinnässään, että sisällissodassa Tampereen punakaarti tuhosi idästä hyökänneen ruotsalaisen prikaatin joukkueen kokonaisuudessa sairaalan kerroksista ampuen.
Lukijan mukaan tuolla paikalla sai surmansa myös Olof Palme, jonka samanniminen veljenpoika toimi myöhemmin Ruotsin pääministerinä.
Tutkija Tuomas Hoppu korjaa lukijan tietoja hieman.
– Yleinen sairaala jäi ei-kenenkään-maaksi jo 28. maaliskuuta, kun valkoiset valtasivat Kalevankankaan hautausmaan alueen. Olof Palme todella kuoli 3. huhtikuuta punaisten tulituksissa, mutta tulitus ei tullut yleisestä sairaalasta, koska se oli silloin jo valkoisten käsissä, Hoppu sanoo.
Yhtä kaikki, sairaalarakennusten historiaan liittyy lukuisia sotien aikaisia tragedioita.
– Yleiseen sairaalaan tuli kranaatti 29. maaliskuuta sisään. Se surmasi ainakin yhden sairaanhoitajana toimineen 14-vuotiaan yhteiskoulun oppilaan, kertoo Hoppu.
Yleinen sairaala toimi myös sotasairaalana toisessa maailmansodassa. Tuolloin pommitukset runtelivat sairaala-alueen rakennuksia.
Oulun Lyseo on nähnyt monta sotaa
Lukijan merkintä Oulun Lyseon Torikadun puoleisen kivijalan iskemistä on herättänyt sotahistoriakartalla keskustelua. Merkinnän tehnyt lukija arveli jälkien olevan iskemiä sisällissodan ajalta. Se olisi periaatteessa mahdollista, sillä lukion historia linkittyy myös sisällissotaan, jonka aikana lyseon oppilaiden kerrotaan olleen lähes poikkeuksetta valkoisia.
Esimerkiksi 2. helmikuuta 1918 Oulun Lyseon maisemissa tapahtui punaisten hyökkäys, jonka tarkoitus oli vallata suojeluskunnan tukikohta. Tarkoitus oli heikentää valkoisia, ennen kuin Mannerheimin lähettämä avustusretkikunta pääsisi mukaan taisteluihin. Taistelu Oulussa jatkui koko yön, mutta tukikohtaa ei vallattu.
Lyseon viereinen puinen kortteli sen sijaan syttyi taistelun tuoksinassa palamaan, ja tuli levisi myös koulun voimistelusalon katolle. Tulipalon loimun kerrotaan valaisseen tukikohtan ympäristön puistoja niin, että punaisten oli mahdotonta lähestyä tukikohtaa salaa. Oulun taisteluissa koulurakennus kärsi suuresti, esimerkiksi puiset piharakennukset paloivat maan tasalle.
Lukijan kartalle merkitsemät jäljet eivät kuitenkaan ole syntyneet sisällissodassa, vaan Talvisodan ainoassa Oulun pommituksessa 21. tammikuuta 1940. Tuolloin lyseota käytettiin joukkojen kokoamispaikkana ja majoitustarkoituksissa.
Alkuperäistä merkintää kommentoinut lukija arvioikin jälkien alkuperän oikein. Jäljet ovat lentopommituksessa pudotettujen pommien räjähtäessä syntyvien sirpaleiden tekemiä. Päivän pommitusten aineelliset tuhot olivat valtavat, mutta niihin menehtyi vain yksi ihminen.
Lukijoiden merkinnöissä muistellaan pommituksissa kuolleen vartiossa olleen tanskalaisen vapaaehtoissotilaan. Oulussa todella oli sodan aikana tanskalainen vapaaehtoisjoukko ja tanskalainen Mathias Madsén haavoittui tuona päivänä kuolettavasti.
Häntä ja muita pommituksen uhreja muistellaan myös koulun seinässä olevassa muistolaatassa. Madsén ei kuitenkaan menehtynyt koulun kulmalla, vaan haavoittui konekivääritulesta matkalla viereisen Franzénin puiston väestönsuojaan.
Kuvia kohteista ja tarinoita sukusi historiasta toivotaan yhä
Pyydämme edelleen merkitsemään kuvia, tietoja ja tarinoita Yle Uutisten sotien jälkiä keräävälle kartalle. Kartalle merkityistä kohteista tehdään juttuja asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi Yle Uutisten karttakysely voi tuottaa merkittävää tietoa myös tutkijoille, sillä kaikkia sotahistoriallisia kohteita ei ole kartoitettu.
Kartalle jaettuja tarinoita ja tietoja voit tutkia kartta-artikkelissa liikuttamalla hiirtä kartan päällä ja klikkaamalla merkintöjä. Kartalla voi käydä myös keskustelua eri kohteista muiden kiinnostuneiden kanssa.