"Yksin eläminen on oma valinta. Kaksin eläminen vaatii kompromisseja ja pitkäjänteisyyttä, mihin joistakin ei ole."
Näin todetaan nettikeskustelussa, jossa ruodittiin yksin ja parisuhteessa asuvien taloudellista tilannetta käsitellyttä Taloussanomien juttua. Parisuhteessa elävät pitävät yksin elämistä valinnan vapautena, toteaa valtiotieteiden kandidaatti Raija Eeva.
– Parisuhde on niin luonnollinen asia, että sitä ei edes ajatella valintana. Ei tiedosteta, että se on valinta. Valintana nähdään vain se, kun joku poikkeaa tästä luonnollisesta asiasta. Se [yksin eläminen] on valinta, Raija Eeva toteaa.
– Valintaa käytetään yksinelävän vastuuttamiseen omasta tilanteesta. Jos sinä olet valinnut näin, saat maksaa valinnastasi ja ottaa vastuun sen seurauksista.
"Sinkku voi järjestää elämänsä itsekkäästi vain itseään ajatellen, vain omia halujaan noudattaen."
Nettikirjoittajat ymmärsivät yksin elämisen elämäntapana, jossa on mahdollisuus toteuttaa itseään ja haluaan, päättää itse asioistaan, tehdä enemmän töitä, harrastaa mielensä mukaan, matkustella, lähteä radalle, huvitella, bailata, pörrätä, rellestää ja olla kuuntelematta puolison narinoita.
Nordean tekemässä tutkimuksessa kuitenkin ainoastaan neljännes yksinelävistä katsoi elämäntilanteensa olleen oma valinta. Monet ovat huomaamattaan ajautuneet yksineläviksi. Syitä on ollut vaikea osoittaa.
– Joidenkin kohdalla elämä vaan menee niin. Kaikkien elämässä ei tule mahdollisuutta valita kumppani. Tapahtuu eroja, joissa toinen osapuoli ei halua erota. Elämä vie ihmisen tilanteeseen, jossa hän on yksinelävä, Raija Eeva huomauttaa.
Yksinelävät nettikeskustelijat olivatkin valinnasta eri mieltä kuin parisuhteessa olevat:
"Äläpä yleistä. Voi olla vamma, tai useampi, kuten itselläni. En halua rasittaa kenenkään elämää sillä, vaan selvitä itse."
"Yksin eläminen ei välttämättä ole valinta, vaan olosuhteiden mukanaan tuoma pakko. Ikävät kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta voivat saada aikaan muun muassa arkuutta."
Yksinelämistä perusteltiin tutkimusaineistossa pettymyksillä ihmissuhteissa, leskeydellä, ujoudella, huonolla itsetunnolla, vammalla tai ulkomuodon poikkeavuudella. Yksinelävillä valinnan merkitys korostui vain, kun takana oli toimimaton tai rankka parisuhde. Yksinelävien määrä on kasvanut avio- ja avoerojen yleistymisen myötä 1980-luvun lopulta lähtien.
Parisuhteessa elävät nettikeskustelijat näkivät yksin elämisen paitsi valintana ja vapautena, toisaalta jonkinlaisena kurjuutena. Se sisälsi turvattomuutta, yksinäisyyttä, seksin puutetta, yhdenillansuhteita, alkoholin liikakäyttöä ja "elämän puutetta".
Raija Eeva huomauttaa, että yksinelävien mustavalkoisena esitetty elämäntapa esti hahmottamasta yksin elämistä samanaikaisesti sekä hyvänä että haasteellisena. Näin nettikeskustelijat pakottivat yksinelävät valitsemaan joko myönteisen vapauden näkökulman tai kielteisen kurjuuden näkökulman. He joko pärjäsivät tai ajautuivat yhteiskunnan ulkopuolelle.
Raija Eeva on sitä mieltä, että pariutuminen on aktiivisempi valinta kuin yksin jääminen.
– Jokainen päättää, kenet ottaa luoksensa asumaan. Ketään ei voi pakottaa. Meillä ei ole pakkoavioliitto, eikä järjestettyjä avioliittoja. Meillä on järjestelmä, jossa jokainen voi itse valita, Raija Eeva korostaa.
