Hyppää sisältöön

"Äiti, älä jätä mua yksin" – pelkäävää lasta pakkoreipastaminen ei auta

Ovi painuu takanasi kiinni. Tiedät, että viimeistään kun pääset työpaikalle puhelin soi. Itkuinen ääni soittaa - mua pelottaa. Mielessä menee tuhat ajatusta, päällimmäisenä tietysti huoli, mutta myös epätoivo. Miten tällä kertaa yrität selittää lapselle, ettei kotona ole mitään pelättävää.

Kuva: Jarkko Heikkinen / YLE

Hämeenlinnan kaupungin perheneuvolan johtava psykologi Sirpa Seppänen muistuttaa, että vaikka pelon kohde voi olla epätodellinen, pelko ei sitä ole.

– Pelko on todellinen tunne. Se pitää ottaa todesta eikä sitä pidä kieltää eikä vähätellä, lapsi pelkää jos hän pelkää. Jo se on hienoa, että hän soittaa ja kertoo pelkäävänsä. Sen jälkeen voidaan ruveta miettimään, mistä se pelko lähti - kuuluiko joku risahdus, näkyikö joku valo ja mikä se sitten oikeasti olisi voinut olla.

Pelko on todellinen tunne,se pitää ottaa todesta eikä sitä pidä kieltää eikä vähätellä

Sirpa Seppänen

Lapsi voi pelätä hylätyksi tulemista

Pelko on elämää suojeleva ja välttämätön tunne. Toiset ovat herkempiä ja pelkäävät useammin kuin toiset ja lapsi voi pelätä monenlaisia asioita, esimerkiksi hylätyksiä tulemista tai sitä, että kotona on joku. Pelkäävä lapsi kaipaa aikuisen kokemusta ja turvaa, eikä lasta ei pidä pakkoreipastaa, muistuttaa johtava psykologi Sirpa Seppänen.

– Aikuisen pitää todeta se, että mitään todellista syytä siihen pelkoon ei ole. Pakkoreipastaminen ei auta, se jopa saattaa lisätä pelkoa.

Sen sijaan lasta kannattaa kannustaa ja pikkuhiljaa yksinoloon opettelu on järkevää. 

– Pieniä aikoja ja pikkuhiljaa. Jos ääni kotona helpottaa voi laittaa musiikkia tai radion tai television päälle. Myös kaverin kanssa voi olla helpompaa tai sitten voi yrittää hyödyntää vanhaa kunnon naapuriapua, neuvoo psykologi Sirpa Seppänen.  

Lapsen elämässä on myös voinut tapahtua joskus jotakin oikeasti pelottavaa ja tapahtuman muisto voi tulla yllättävissäkin tilanteissa pitkänkin ajan päästä lapsen mieleen. Johtava psykologi Sirpa Seppänen sanoo, että kovin pelkäävää lasta ei pidä jättää yksin. 

– Kyllä sellaisen ohjeen voi antaa silloin jos lapsi ei pelon kanssa pärjää.

Muistele omia lapsuuden pelkojasi ja miten selvisit

Seppänen kehottaa pelkäävän lapsen kanssa kipuilevaa vanhempaa kaivelemaan omia muistojaan - pelkäsinkö minä lapsena, miten pelkooni suhtauduttiin, jäinkö sen kanssa yksin vai sainko tukea? Näistä muistoista ja tunteista voi saada apua pelon käsittelemiseen perheessä.

Jos ääni kotona helpottaa voi laittaa musiikkia tai radion tai television päälle

Sirpa Seppänen

Mannerheimin lastensuojeluliiton Hämeen piirin toiminnanjohtajan Marita Viertosen mukaan koulumaailmassa pitäisi ottaa pelot paremmin esille vanhempainilloissa ja oppitunneilla. Asiasta yhdessä puhuminen auttaa niin lapsia kuin aikuisiakin, sanoo Viertonen. 

Alakoululaisten päivät ovat usein lyhyitä, koulu voi alkaa myöhään ja loppua aikaisin. Kenen pitäisi joustaa, työelämän vai lapsen? Lastensuojelun näkökulmasta asia on selvä.

– Eri vaiheissa työelämää meillä on erilaisia tarpeita. Silloin kun lapset ovat pieniä, tarpeet ovat erilaisia kuin isompien lasten kanssa. Kyllä sellainen joustavuus ja ymmärtämys näissä asioissa lisää työhyvinvointia ja antaa perheille mahdollisuuden tukea lapsia ja heidän kasvuaan ja kehitystään. Se on kuitenkin yksi niistä tärkeimmistä asioista mitä tässä maailmassa on, sanoo Marita Viertonen. 

Suosittelemme sinulle