Kuumia kolleja, eläimellistä kiimaa, kiiltävää nahkaa, muhkeita lihaksia ja rajua seksiä. Tom of Finlandin eli Touko Laaksosen (1920-1991) sarjakuvissa päällimmäisenä on groteski lihallisuus, mutta pinnan alta löytyy syvällisempikin sanoma.
- Eläminen yhteiskunnassa on helpompaa ja terveempää, jos seksuaalisuus on esillä eikä sitä piilotella. Olemme kaikki seksuaalisia olentoja, eli nautitaan siitä, Tom of Finland-säätiön puheenjohtaja ja perustaja Durk Dehner toteaa.
- Lisäksi Tomin sarjakuvissa on paljon huumoria ja hyväsydämistä hassuttelua, ne saavat ihmiset hymyilemään ja nauramaan. Tällaiset yksinkertaiset perusasiat yhdistävät erilaisia ihmisiä, eikä sillä loppujen lopuksi enää ole väliä, millaista seksuaalisuutta itse lukija edustaa.
Tukkijätkiä ja nahkamiehiä
Miehen malleja Tom of Finland löysi sarjakuviinsa lähiympäristöstään: esimerkiksi 40- ja 50-luvulla tehdyissä töissä yksi keskeisistä hahmoista on perisuomalainen tukkijätkä tai metsämies, ja erotiikkaa suoritetaan suomifilmimäisessä idyllissä pellon tai metsikön laidalla luonnon keskellä. Myöhemmin menoon jalkautuivat Kake- ja Mike-sarjojen übermiehekkäät ja lihaksikkaat nahkamiehet, tiukkoihiin univormuihin pukeutuneet poliisit ja viiksillä komistetut korstot.
Hahmot löysivät tiensä myös pop-kulttuuriin, ja niitä jäljittelivät muun muassa Freddie Mercury, Judas Priest ja Village People-yhtye.
- 1970-luvulla Tom oli "daddy" joka johti omaa muskeliakatemiaansa: hän loi kokonaisen kavalkadin isoja, valtavia lihaksikkaita miehiä. Syynä tähän oli se, että hän halusi antaa homoille oman identiteetin, josta he voisivat olla ylpeitä. Hän halusi hävittää kaiken homouteen liittyvän syyllisyyden ja syyllistämisen, itsekin Tom of Finlandin mallina ollut Dehner sanoo.
Varhaistöiden suomalaismaisuuskaan ei ole outo asia.
- Teillä Suomessahan alastomuudesta on tullut luonteva asia saunan kautta, ja lisäksi suomalaisilla on hyvä ja mutkaton luontosuhde.
Naisvartalon dilemma
Vaikka nyt ollaankin miesten välistä himoa tihkuvassa maailmassa, Tom of Finlandin sarjakuvissa vilahtaa toisinaan muutamia naishahmojakin. Naistyyppi numero yksi on tyrmäävä blondi, jonka kanssa mies ensin harrastaa petileikkejä, mutta löytääkin sitten homoseksin ilot. Toinen erottuva hahmo on kiukkuinen, sateenvarjolla huitova tanttara, joka ei ymmärrä miesten välisistä jutuista yhtään mitään. Hahmon koomisuus ja karikatyyrimäisyys on tietoisesti rakennettua.
- Naisvartalon piirtäminen oli Tomille melkoisen kiusallista. Hän totesi, ettei ole siinä hyvä eikä se ole hänen juttunsa: hän halusi keskittyä miesvartaloiden kuvaamiseen ja panostaa siihen. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kyse ei missään nimessä ollut mistään naisten väheksymisestä, Dehner painottaa.
Sota muutti kaiken
Tom of Finland eli Touko Laaksonen osallistui sekä talvi-että jatkosotaan. Tämä jätti häneen pysyvät jäljet ja ironista kyllä, antoi myös alkusysäyksen hänen taiteelliselle uralleen.
- Tom kertoi tämän tarinan minulle kaksi kertaa ja kummallakin kerralla kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Itärintamalla ollessaan Tom huomasi desantin (=laskuvarjomiehen) laskeutuvan taivaalta. Hän tappoi miehen lyömällä tätä useita kertoja puukolla selkään. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, se oli sotaa. Kun Tom sitten käänsi desantin selälleen, hän tajusi tappaneensa mitä kauneimman nuoren miehen. Hän katseli miehen elotonta ruumista ja puhkesi itkuun. Tämä tapahtuma oli mielestäni selkeä käännekohta Tomin elämässä: hänen missiokseen muodostui rakkaus, ei viha, ja tälle make love not war-missiolle hän omisti loppuelämänsa, Dehner kertoo, itsekin hieman liikuttuneena.
Tom of Finland-buumi
Tällä hetkellä Suomessa eletään varsinaista Tom of Finland-buumia. Piakkoin julkistettavien postimerkkien lisäksi taiteilijasta tehdään kahta elokuvaa, hänen kirjeenvaihtoonsa perustuva näyttely avautuu Tampereella ja hänen sarjakuvistaan julkaistiinSarja kuvia-teos. Tom of Finlandin esteettinen perintö taas jatkuu vaikkapa Jouni Lepistön maskuliinisissa mieskuvissa.
- Minulle Tom merkitsee hyvin paljon. Hän on paitsi nahkamiehen esikuva, myös taiteellinen esikuva. Ja mitä olen saanut kuulla niin helvetin mukava jätkä, Lepistö summaa.