Hyppää sisältöön

Matti Virtanen: Pitäkää varanne: Talvi on tulossa!

Ilmastotieteessä keksitään koko ajan uusia selityksiä sille, miksi lämpeneminen on pysähtynyt. Selityksiä on niin paljon, että bloginpitäjä alkaa pelätä ilmaston viilenemistä.

Alkuun hieman tieteenhistoriaa; kiireinen lukija saa hypätä suoraan kuusi tekstikappaletta eteenpäin.

**Antiikin tähtitieteilijöillä **oli ongelma: Jos planeetat kiertävät maata, kuten jumalat ilmeisesti ovat tarkoittaneet, niin miksi ihmeessä ne eivät liiku koko ajan Auringon lailla samaan suuntaan vaan näyttävät välillä peruuttavan radallaan?

Käyvätkö jumalat tuuppimassa niitä taaksepäin? Ei suinkaan, keksi Eudoksos Knidoslainen noin vuonna 370 ennen ajanlaskumme alkua. Planeetat kiertävät kyllä Maata ympyränmuotoista deferenttiä pitkin, mutta samaan aikaan ne pyörivät pienempää kehää eli episykliä pitkin deferentin ympäri.

Turha selittää enempää: liike näkyy havainnollisesti mm. tästä kuvasta (siirryt toiseen palveluun).

Eudoksoksen keksintö oli niin nerokas, että sille ei pärjännyt edes Aristarkos Samoslaisen vaihtoehtoinen, aurinkokeskeinen selitysmalli. Vaikka episykleistä paljastui koko ajan uusia ongelmia, ne voitiin helposti korjata lisäämällä episyklien päälle uusia episyklejä. Sitä paitsi itse Aristoteles kannatti maakeskeistä selitystä, joten turha väittää vastaan.

Klaudius Ptolemaioksen aurinkokuntamallissa 500 vuotta myöhemmin episyklejä oli peräti 80. Jopa uuden ajan aurinkokeskeisen maailmankuvan esitaistelija Nikolaus Kopernikus käytti episyklejä selittämään, mikseivät planeetat liiku vakionopeudella.

Vasta 1600-luvulla Johannes Kepler pääsi episykleistä kokonaan eroon hoksattuaan, että planeettojen kiertoradat Auringon ympäri ovatkin soikeita eivätkä ympyränmuotoisia.

**Nykypäivän ilmastotieteilijöillä **on ongelma: Jos hiilidioksidi on ilmaston lämpenemisen ja muiden muutosten tärkein aiheuttaja, kuten mm. hallitusten paneeli IPCC on meille ilmoittanut, niin miksi ihmeessä lämpötila ei nouse (siirryt toiseen palveluun) tietokonemallien edellyttämällä tavalla (siirryt toiseen palveluun), vaikka hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä kasvaa?

Paneelihan on vuodesta 1990 lähtien ennustanut, että lämpeneminen jatkuu noin 0,2 asteen vauhtia jokaisella vuosikymmenellä. Nyt se on kuitenkin ollut tilastollisesti merkityksetöntä jo parikymmentä vuotta. Mikään lämpötila-aikasarja ei osoita nousuvauhtia, joka riittäisi lämmittämään alailmakehää läheskään vaarallisena pidettyä kahta astetta tällä vuosisadalla.

Voisiko olla mahdollista, ettei hiilidioksidi olekaan syyllinen? Ei suinkaan, vakuuttaa suurin osa tutkijoista. Hiilidioksidi on kyllä määräävä tekijä, mutta samaan aikaan vaikuttaa moni muukin asia. Niitä ei vain ole viitsitty aiemmin tutkia, koska deferentti (hiilidioksidi) oli jo tiedossa.

Viime aikoina lämpenemisen pysähtymistä onkin selitetty mm. Auringon aktiivisuudella, valtamerien virtauksilla, Kiinan hiukkaspäästöillä, vulkaanisilla aerosoleilla, yläilmakehän vesihöyryllä, pasaatituulten voimistumisella ja hidastumisella, mittausaineiston puutteilla, Tyynenmeren oskillaatioilla, Atlantin oskillaatioilla, El Niño -ilmiöllä – tai yksinkertaisesti denialismilla eli kiistämällä koko ilmiön olemassaolo.

Kaikki yllämainitut selitykset ja lähes 30 muuta on julkaistu vertaisarvioiduissa tiedelehdissä. (Linkit löytyvät mm. täältä (siirryt toiseen palveluun).) Tässä on vain se ongelma, että näitä ilmastoepisyklejä alkaa jo olla liikaa. Tuskin ne kaikki ovat oikeassa; vertaisarviointi ei takaa laatua (siirryt toiseen palveluun).

Ehkä vain yksi selitys riittää: hiilidioksidin lämmitysvaikutus on arvioitu tietokonemalleissa väärin. Kun siirrytään laboratoriosta ulkoilmaan, biosfääriin, todelliseen maailmaan, niin luonto ei toimikaan niin kauniisti kuin säteilyfysiikan yhtälöiden perusteella odotettiin.

Lämpeneminen ei nyt vaan etene niin nopeasti kuin luvattiin. Polaaristen merijäiden sulaminenkin näyttää pysähtyneen (siirryt toiseen palveluun). Hallitusten paneeli on myös todennut (siirryt toiseen palveluun), että viime vuosisadan loppupuolella havaitun vähäisen lämpenemisen ja sään ääri-ilmiöiden välinen yhteys on todistamatta.

Luonnontieteissä yleensä hylätään (siirryt toiseen palveluun) hypoteesi tai teoria, jos empiiriset havainnot eivät tue sitä. Ilmastotiede on kuitenkin siitä erikoinen ala, että siinä sallitaan huonoksi osoittautuneen hypoteesin selittely yhä uusilla episykleillä.

Jossain vaiheessa ilmastotiedekin saanee oman Keplerinsä, joka panee pisteen spekuloinnille hiilidioksidin vaikutuksesta. Sitä ennen voimme toki olla huolissamme ilmastonmuutoksesta. Vai riittääkö jos on huolissaan ilmastosta? Sehän tappaa koko ajan (siirryt toiseen palveluun) etenkin köyhiä ihmisiä, vaikka globaalia muutosta ei olisikaan.

Mutta kyllä tässä alkaa pikku hiljaa tuntua pieni pelko takapuolessa. Mitä jos kaikki ilmastoepisyklit ovatkin päteviä, ja niitä kertyy vielä lisää (siirryt toiseen palveluun), vaikkapa yhteensä 80, kuten Ptolemaioksen kiemuroita? Sitten lienee pakko siteerata suosittua TV-sarjaa (siirryt toiseen palveluun), jossa ihmisiä koko ajan pelotellaan hokemalla, että ”Talvi on tulossa”.

Matti Virtanen
Kirjoittaja on A-studion toimittaja

Suosittelemme sinulle