Vaasalainen erikoishammasteknikkoliiton puheenjohtaja Ilkka Garaisi sanoo, että hänen luonaan käy päivittäin asiakkaita, jotka ihmettelevät, miksi osaproteesin saaminen suuhun on niin hankala ja monimutkainen prosessi.
Nykyisin erikoishammasteknikot voivat valmistaa itsenäisesti kokoproteeseja, mutta osaproteesihoidot tekee hammaslääkäri. Tästä on Valvirakin muistuttanut täsmentämällä ohjeitaan kesäkuussa 2013. Nykylain mukaan hammaslääkärin asiantuntemusta tarvitaan sillloin, kun suussa on vielä omia hampaita. Ilkka Garaisin mielestä homma sujuisi siinäkin tilanteessa turvallisesti lääkärin lähetteellä.
– Potilas voisi aivan normaalisti mennä hammaslääkärin vastaanotolle, jossa lääkäri tutkisi tilanteen ja kirjoittaisi lähetteen erikoishammasteknikolle. Turhat käynnit jäisivät pois. Nykyisin potilas voi joutua käymään lääkärin vastaanotolla viisikin kertaa osaproteesinhoidon aikana.
– Jos käyntejä voitaisiin karsia, tulisi hoito edullisemmaksikin asiakkaille, huomauttaa Garaisi.
Säännösten mukaan osaproteesin valmistaminen on hammaslääkärin vastuulla siten, että potilas on hammaslääkärin hoidossa ja teknikko tekee hammaslääkärin työtilauksen perusteella proteesityön teknisen osuuden.
Aikaa ja rahaa kuluu
Isokyröläinen Sanelma Suokko kuuluu siihen ikäpolveen, jonka hampaita hoidettiin aikanaan vetämällä niitä pois. Hän tietää, että proteesihoitoihin kuluu aikaa ja rahaakin. Säästääkseen edes kilometrejä hän on päätynyt käyttämään yksityisiä palveluita.
– Alunperin jo totesin, että Isossakyrössä ei pääse kovin nopeasti hammaslääkärin vastaanotolle, jos ei ole akuutti hätä. Proteesin saaminen olisi edellyttänyt lisäksi ajamista edestakaisin paikkakunnalta toiselle, kertoo Suokko. Hän toivoo, että työvaiheisiin saataisiin sujuvuutta ja kannattaa erikoishammasteknikkojen oikeuksien laajentamista.
THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) on ollut erikoishammasteknikoiden oikeuksien laajentamisen kannalla. THL.n näkemyksen mukaan erikoishammasteknikoiden toimenkuvan laajentaminen olisi perusteltua mm siksi, että hammaslääkäreistä on pulaa.
Peruspalveriministeri Susanna Huovinen on todennut vastatessaan eduskunnassa asiasta tehtyyn kirjalliseen kysymykseen, että oikeuksien laajentaminen edellyttäisi merkittävää täydennyskoulutusta.
Valviran ylihammaslääkärin Hanna-Leena Tefken mukaan juuri koulutus saattaa olla se pullonkaula, johon viimeistään erikoishammasteknikkojen hanke juuttuu. Ammattikorkeakoulut ovat arvioineet, että tarvittaisiin noin puolen vuoden koulutus, jotta erikoishammasteknikot pätevöityisivät hoitamaan osaproteesipotilaita.
– Kukaan ei ole ilmoittautunut koulutuksen maksajaksi, muistuttaa Hanna-Leena Tefke.
Ilkka Garaisin mukaan tarvittavan lisäkoulutuksen laajuutta on liioiteltu. Hän muistuttaa, että erikoishammastekinkoilla on teknikon peruskoulutus ja vähintään viiden vuoden työkokemus ennenkuin voivat hakeutua pätevöitymään erikoishammasteknikoiksi. Garaisin arvio lisäkoulutuksen tarpeeksi on kahdesta kolmeen opintoviikkoa.
Ikuisuuskysymys?
Erikoishammasteknikkojen oikeuksista on käyty keskustelua pitkään. Erikoishammasteknikkoliiton puheenjohtajana Ilkka Garaisin mukaan kysymys ei kuitenkaan ole eri ammattiryhmien välisestä eturistiriidasta.
– Me teemme hammaslääkäreiden kanssa hyvää yhteistyöstä.
Lääkintöneuvos Anne Nordblad sosiaali- ja terveysministeriöstä soisi mielellään keskustelussa päästävän jonkinlaiseen ratkaisuun ja sanoo, että nyt siihen olisi myös tilaisuus, kun tänä syksynä ministeriössä pohditaan laajasti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kelpoisuuksia. Siinä yhteydessä myös suun hoidon työnjakoa on mahdollista tarkastella.
- Toimialalla olisi tärkeätä saada aikaiseksi yhteinen näkemys. Pitäisi sopia, mitä lähetekäytäntö tarkoittaisi hammslääkärin työssä ja määritellä ne tilanteet, joissa hammaslääkäri voi lähettää potilaan erikoishammasteknikolle. Ja jos yhteinen ehdotus syntyy, niin tietysti me voimme ottaa sen käsittelyyn, lupa Anne Nordblad.