Ikivanha kauhu uinuu meren pohjassa, Antarktiksen ikiroudassa tai autiotalon kellarissa. Joka sen kohtaa, tulee hulluksi.
Sanoinkuvaamattomat kauhut, pahansuovat muinaiset jumalolennot ja niiden vaikeasti lausuttavat nimet olivat Howard Phillips Lovecraftin (1890 – 1937) tavaramerkki kauhukirjailijana. Omana aikanaan Lovecraftin tekstit ilmestyivät halvoissa lukemistolehdissä, kute pulp-lehti Weird Talesissä.
Suomalaisten saataville Lovecraftin tekstejä on tuonut nyt jo eläkkeellä oleva kustantaja Markku Jalava.
- Lovecraft oli nälkätaiteilija, joka sai varsin niukasti toimeentulonsa kirjoittamisesta. Vasta hänen kuolemansa jälkeen hänen tekstejään koottiin koviin kansiin. Mutta hän vei kauhugenreä eteenpäin. Hänen suurin esikuvansa oli Edgar Allan Poe ja hän kehitti teemoja pidemmälle soveltamalla novelleihinsa okkultismin tuntemustaan, Jallava kertoo.
Miten Cthulhu saapui Suomeen?
Markku Jalava oli kuullut Lovecraftista 1970-luvun alussa Jorma Elovaaran Vuoroveden aika -radio-ohjelmassa. Psykedeelinen puheohjelma sai kuuntelijan tarttumaan Lovecraftin englanninkieliseen tuotantoon kirjakaupassa.
- Kauhu ei ollut silloin vielä muodissa. Se oli ennen Stephen Kingin aikaa. Niissä teksteissä kiinnosti se yliluonnollisuus, jota en ollut kohdannut missään muissa teksteissä, Jalava muistelee.
Suomeen demoninen jumalolento Cthulhu rantautui vasta 1980-luvulla. Tampereen Science Fiction Seuran Portti-lehti julkaisi teemanumeron 1987 ja Jalava-kustantamo ensimmäisen suomenkielisen Lovecraft-kokoelman Temppeli ja muita tarinoita vuonna 1988.
Tänä syksynä Jalavan työ Lovecraftin parissa tulee päätökseen, kun hänen toimittamansa kuusiosaisenKoottujen teostenviimeinen osa julkaistaan. Yhtä lukuun ottamatta kaikki Lovecraftin novellit sisältävä kirjapaketti on laajin englanninkielisen maailman ulkopuolella julkaistu katsaus kirjailijan tuotantoon.
- Ne ovat yhä oikeasti kauheita. Lukijat saavat hänen novelleistaan väristyksiä. Ne herättävät voimakkaita tunteita, Jalava selittää Lovecraftin nykysuosiota.
Tätä nykyä Lovecraftilla on Suomessakin oma harrastajien muodostama aktiviinen yhteisö, H.P. Lovecraftin Historiallinen Seura. Se on saanut nimensä kansainväliseltä H.P. Lovecraft Historical Society -yhteisöltä, joka on julkaissut kuunnelmia ja kaksi onnistunutta elokuvaa (The Call of Cthulhu, 2005 ja Kuiskaus pimeässä, 2011) kirjailijan tuotoksista.
Jalava uskoo, että Lovecraftin suosima novellimuoto on hidastanut hänen suosiotaan ainakin romaaneita ahmivassa Suomessa. Hänen mielestään novelli sopii kuitenkin kirjallisuudenlajina romaania paremmin kauhukertomuksiin.
- Novelli on lyhyt ja iskevä. Romaanit kärsivät usein turhasta venyttelystä. Teksti menettää paljon vaikutuksestaan, jos sitä venytetään liikaa.
Kauhuikonista pehmoleluksi
Lovecraftin tekstit olivat pitkään vain kauhukirjallisuutta lukevien pienten piirien juttu. 1980-luvulla hänen tekstinsä tulivat kuitenkin laajempaan tietoisuuteen hevimusiikin maailmanvalloituksen alkaessa.
- 1980-luvulla tulivat ensimmäiset sanoitukset, jotka käsittelivät Cthulhu-mytologiaa. Tunnetuimpia suoraan Cthulhuun viittaavia kappaleita on Metallican instrumentaali Call of Ktulu, jossa nimi on varmastikin tarkoituksella kirjoitettu väärin, sanoo Lovecraft-harrastaja Joonas Widenius.
Vuosituhannen vaihteessa Cthulhusta on tullut populaarikulttuurin yhteistä omaisuutta. Ikoninen lonkeroparta on nähty televisiossaSouth ParkissakuinSimpsoneissakin, se on esiintynyt sanomalehtien pilakuvissa, islantilaisen Hugleikur Dagssonin uudessa pilakuvateoksessa ja siitä on tehty jopa hellyttäviä pehmoleluja.
Isompaa näkyvyyttä on saatu odottaa. Guillermo del Toro ja Tom Cruise suunnittelivat pitkään ison budjetin elokuvaa _Hulluuden vuorilla _-tarinasta. Elokuvahanke kuitenkin kariutui. Uusimpia uutisia Lovecraft-rintamalla on se, että muun muassa _Vartijat-_sarjakuvasta tuttu Alan Moore suunnittelee sarjakuvaa kirjailijan elämästä.
Moni Lovecraftia tunnetumpi kirjailija on kirjoittanut Cthulhu-mytologiaan liittyviä tarinoita ja vielä useampi mainitsee ”isoisä Cthulhuksi” itseään kutsuneen kirjailijan esikuvakseen. Suomessa Cthulhu-pastisseja ovat kirjoittaneet muun muassa S. Albert Kivinen ja Boris Hurtta.
Sytykkeenä uuden pelko
Lovecraft on tullut suosituksi ristiriitaisesta persoonastaan huolimatta. Vaikka hänen visionsa kauhukirjailijana olivat vuosikymmeniä aikaansa edellä, olivat hänen henkilökohtaiset mielipiteensä vanhoillisia jopa oman aikansa amerikkalaisiin nähden.
- Kyllä hän oli selväjärkinen, mutta mielipiteiltään ultrakonservatiivi ja militaristi. Hän sanoi itse, että oli syntynyt väärälle vuosisadalle. Hän olisi mielestään kuulunut 1700-luvulle, Jalava kertoo.
Lovecraft esimerkiksi inhosi Yhdysvaltoihin muuttaneita siirtolaisia, eikä peitellyt mielipiteitään kirjeenvaihdossaan. Kirjeiden lehdillä osansa saivat niin italialaiset, mustat ja juutalaiset kuin suomalaisetkin.
Wideniuksen mukaan Lovecraftin mielipiteissä oli kyse uuden pelosta, joka johtui suppeasta elinpiiristä ja kokemuspiiristä.
- Sehän ei kohdentunut pelkästään ulkomaalaisiin, vaan pahimpina aikoina myös ulkopaikkakuntalaisiinkin. Hän kuitenkin ymmärsi, että kauhu perustuu hyvin pitkälle asioiden tietämättömyyteen, ymmärtämättömyyteen ja ennalta-arvaamattomuuteen. Ihmisen elämässä on aina kauhua se, kun ei pystytä ennustamaan jotakin, Widenius sanoo.