Hillonteon salaisuudet ovat moninaiset, vaikka sitä kuuluisaa rakettitiedettä se ei olekaan. Hillon pitää antaa porista tarpeeksi, jotta marjojen tai hedelmien hapot ja pektiini ennättävät reagoida sokerin kanssa. Sen seurauksena hillo sitten jähmettyy jäähtyessään. Pektiiniä on marjoissa luonnostaankin, mutta sitä voi tarvittaessa myös lisätä keitokseen vaikkapa sokerin matkassa.
Hillon lyhyt keittoaika tuotaa litkumaisen lopputuloksen ja liian hätäinen purkitus voi tuottaa kahdenkerroksen mehu-marjaseoksen. Siinä kiinteä aines lilluu pinnalla ja loppuosa tölkistä on vain epämääräistä paksuhkoa mehua.
Vaahdon kuoriminen takaa selkeän ja kirkkaan lopputuloksen ja sitä paitsi: juuri vaahdon kuoriminenhan se antaa hillomestarille sen tekemisen tunteen...
