Kiroilu on usein hyvin tiedostamatonta. Se on alkukantainen reaktio, jolla ihminen on jo muinoin voinut virkeyttää voimiaan vaaran uhatessa.
– On tutkittu, että esimerkiksi kivunsieto paranee kiroillessa. Kättä pystyy pitämään jäisessä vedessä pidempään, jos kiroilee samalla, tietokirjailija Jari Tammi kertoo.
Britanniassa Keelen yliopistossa tehtiin viime vuosikymmenellä tutkimus, jonka mukaan satunnainen voimasanojen käyttö voi auttaa tuntemaan itsensä myös henkisesti vahvemmaksi.
Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut Jari Tammi haluaa kuitenkin puhua tilannetajun puolesta.
– Kiroilu ei kerro sanaston vähyydestä, kuten usein väitetään, mutta se kielii henkisestä laiskuudesta tai siitä, ettei puhuja tiedosta, mitä suustaan päästää.
Herran pelkoa ja poliittista nuhteettomuutta
Voimasanojen käyttö voi myös rikastuttaa kieltä ja ilmaisua. Jopa lastenkulttuurissa noitumisilla on paikkansa: Tonttu Toljanteri parahtaa "kehvatsu!" ja Aku Ankkakin rääkäise "Voi vihne!"
Kirosanakirjoja kirjoiksi koonnut Jari Tammi huomauttaa, että vanhempienkin kannattaa tutustua kiertoilmaisuihin. Pehmeimmillään niitä edustaa "voihan lumilapio", mutta Tammen mielestä kovin käyttökelpoinen tapa sadatella voisi olla "rysses!"
Aikanaan kiroilua rajoittivat papin nuhteet ja jumalanpelko. Kirkko ehdotti "perkeleen" tilalle "karkeletta". Tammin mukaan kiroilussa on omat tabunsa myös nykyään.
– Pyritään poliittiseen korrektiuteen.