Lasten ja nuorten huomionkaipuu heijastuu myös opettajiin. Omassa arjessaan kiireiset vanhemmat eivät aina ehdi ja ymmärrä antaa lapselle sellaista yhteistä aikaa, jota lapsi tai nuori kaipaa. Kouluissa tämä näkyy usein niin, että oppilas pyrkii kovasti saamaan opettajan huomion itselleen. Joskus lapset hakevat myös fyysistä läheisyyttä ja he voivat myös vaikkapa haluta halailla opettajaa.
Kuopiolainen perheiden kanssa paljon työskennellyt psykologi ja psykoterapeutti Riikka Simonaho TietoTaito Groupista arvelee, että koskettamisen kaipuutakin on, mutta yleisemmin lapset tarvitsisivat ylipäätään aikuista ja etenkin omaa vanhempaansa vahvemmin rinnalleen arjessa.
– Varmasti voi olla semmosia tilanteita, että vanhemmilla on niin paljon niitä oman elämän vaatimuksia työelämässä tai heillä voi olla muitakin huollettavia, esimerkiksi omat vanhempansa, jotka vievät arjesta aikaa ja tilaa, Simonaho pohtii.
Huomionkaipuuta on nähnyt työssään myös luokanopettaja Sami Hänninen Varkauden Könönpellon koululta.
– Tarvetta riittäisi vaikka miten paljon, Hänninen kuvailee.
Simonahon mukaan etenkin pienille lapsille vanhemman huomion pitäisi olla konkreettista.
– Että oikeasti ollaan lähellä ja oikeasti kosketetaan ja oikeasti katsotaan ja tehdään jotain yhdessä. Pienen lapsen on vaikea mieltää pelkkää keskustelua huomioksi vastaavalla tavalla kuin isomman lapsen.
Konkreettinen huomio voi olla lapsesta riippuen vaikkapa lautapelin pelaamista, lukemista tai uimassa käymistä.
Persoonakin vaikuttaa
Esimerkiksi se, että alakoululainen pyrkii innokkaasti opettajan syliin, voi psykologi Simonahon mukaan kertoa silkasta kulttuurin muutoksesta. Taustalla voi silti olla muutakin
– Nykyään lasten ja aikuisten välit ovat tulleet yleensäkin välittömämmiksi. Sellainen etäisyys, joka joskus on ollut tavanomaista on varmaan vähentynyt. Toki syliin tulemistakin voi olla eritapaista, sellaista, että "jee, ihana ope!", tai sitten sillä yritetään viestiä jotain, mitä on vaikea sanoa.
Opettajan halailu ja syliin pyrkiminen on yleisintä ensimmäisellä ja toisella luokalla, mutta tämän jälkeen fyysisen läheisyyden hakeminen opettajalta yleensä hiipuu.
Koulun aloittajille opettajan tarjoama läheisyys voi olla vielä tärkeää, koska lapset ovat siirtyneet alakouluun esikoulusta, jossa aikuisen syliin pääsee vielä luontevasti. Tähän kiinnittää huomiota myös oppilaan halaamista koskevaan nettikeskusteluun osallistunut nimimerkki eskariope:
Päiväkodeissa on tavallista, että lapset pyrkivät syliin ja halailevat aikuisia. Lapsesta on varmasti hämmentävää, jos esikoulussa halaaminen on ok, mutta sitten koulussa ei enää olekaan.
Pienten koululaistenkin kesken on silti eroja.
– 20 oppilaasta 4–5 on luonteeltaan sellaisia, että he tulevat helposti halaamaan opettajaa, luokanopettaja Sami Hänninen kertoo 15 vuoden kokemuksella.
Hännisen oppilaat saattavat halata häntä esimerkiksi silloin, kun opettaja kättelee heitä koulupäivän päätteeksi.
Toisessa äärilaidassa ovat oppilaat, jotka käyttäytyvät aggressiivisesti, torjuvasti ja välinpitämättömästi sekä kavahtavat kosketusta. Hänninen arvelee ennemminkin juuri tällaisten lasten keskuudessa olevan heitä, jotka eivät ole kotona saaneet riittävästi hellyydenosoituksia ja kosketusta.
Ylä- ja alakouluista todetaan, että se, minkä verran opettaja taas vastaa oppilaiden hellyydenosoituksiin, on yksilöllistä.
– Se on opettaja- ja lapsikohtaista. Siinä pitää pystyä aistimaan tilannetta ja lukemaan toista ihmistä, muotoilee siilinjärveläisen Toivalan koulun rehtori Eeva Laitinen.
Päälinja kouluissa on, että opettajat kunnioittavat oppilaan oikeutta koskemattomuuteen.
Sopivaa vai ei?
Oppilaan halaamista pohtineiden nettikeskustelijoista osa harmitteli sitä, että opettajan ja oppilaan halaamista kyseenalaistetaan.
Mielestäni spontaanisti syntyvä halaus puolin tai toisin on ok. Luo lämpimän ja välittävän ilmapiirin luokkaan ilman että opettajan auktoriteetin tarvii siitä kärsiä.
Pitääkö tuollaista edes kysyä? Miksi ei? On ihanaa, jos oppilaan ja opettajan välit ovat niin välittömät, että halaaminen on luontevaa!
Keskustelijat kommentoivat myös niin, että esimerkiksi halaus silloin tällöin on sopivaa, mutta liika koskettaminen ei.
Miesopettajille kysymys oppilaan koskettamisesta onkin usein pulmallisempi kuin naisille. Sami Hännisen mukaan naisopettajan on helpompi vaikkapa halata spontaanisti poikaoppilasta.
– Jos taas nelikymppinen mies rupeaa halaamaan noin, se voidaan tulkita vaikka miten, Hänninen toteaa.
Tämän todentaa nettikeskustelussa myös nimimerkki KirPpu.
Olen viiskymppinen naisope ja siitä onnellisessa asemassa, että ikäni ja sukupuoleni puolesta useimpien tahojen "mummeliksi" katsoma. Sopii tähän asiaan oikein hyvin! Mummeleiden halaaminen on lapsille (ja aikuisillekin) hyvin luontevaa, tuntuisi oudolta ryhtyä lapsia torjumaan.
Halipula puheeksi
Jos oma lapsi hakee erityisen paljon läheisyyttä opettajastaan ja tämä mietityttää vanhempia, psykologi Riikka Simonahon kehottaa juttelemaan asiasta suoraan lapsen kanssa.
– Monet lapsethan ei pysty oikein tuomaan esille sitä, mitä he tarvitsevat, ja se on sitä mitä aikuisten pitää yrittää eri keinoin kalastella ja vähän arvailla. Mutta monet lapset pystyvät hyvinkin selvästi kertomaan, mitä he haluavat.
Mikäli keskustelussa käy ilmi, että lapsen kunnollinen huomioiminen on päässyt arjen tiimellyksessä unohtumaan, voi asiaa paikata yksinkertaisin keinoin.
– Voi pyrkiä sellaiseen kiireettömään arkiseen yhdessäolemiseen, mihin ei liity mitään ihmeellisempää – varsinkaan mitään laitteita, Simonaho summaa.