Viriketoiminnassa itsessään ei ole mitään vikaa – paitsi silloin, jos aikuiset ihmiset pannaan askartelemaan vessapaperirullilla. Mutta sanana viriketoiminta tulisi haudata, lopullisesti. Tai ainakin silloin, kun puhutaan ihmisiin liittyvästä toiminnasta.
Viriketoiminta edustaa sitä kummallista medikalisoitunutta sanastoa, jonka olemme vanhuuden ympärille kehittäneet. Vai oletko kuullut työikäisten viriketoiminnasta? Todennäköisesti et, sillä työikäiset harrastavat.
Miksi emme kutsu harrastamista harrastamiseksi tai kulttuuria kulttuuriksi myös vanhojen ihmisten kohdalla?
Voimme pohtia, millaiseen rooliin ihminen pakotetaan, kun hänelle tarjotaan viriketoimintaa. Näemmekö hänet aktiivisena, omaehtoisena toimijana vai passiivisena kohteena, jonka väsähtäneeseen elämään joku toinen tuo hieman virikettä?
Vanhuuden ympärille luomamme sanasto erottaa vanhat ihmiset meistä nuoremmista. Tätä sanastoa leimaa laitosmaisuus ja ulkokohtaisuus.
Tietty puheen sävy, jota emme halua kuulla, kun puhutaan meistä itsestämme. Mutta niistä muista puhuttaessa se ei meitä häiritse.
Haastan kaikki Suomen hoivakodit luopumaan tuon sanahirviön käytöstä. Korvatkaa viriketoiminta jollakin sellaisella termillä, joka mielikuvissamme liittyy nykyistä vähemmän häkkikanoihin.
Ja joka voisi toimia jopa keski-ikäisistä puhuttaessa.
Annamme samalla lahjan maamme kaikille viriketoiminnan ohjaajille: vapautamme heidät tuon epämääräisen sanan kahleista.
Tarjoamme tilalle nimikkeen, joka osoittaa, että arvostamme heidän hienoa työtään.
Uskon, että tämä verbaalinen ylennys ilahduttaa monia!
Tehtävä hoivakodeille vanhustyön sanaston uudistamiseksi:
Miettikää työyhteisössänne, millaista laitoskulttuuriin liittyvää sanastoa te käytätte. Ideoikaa tilalle uusia, korvaavia ilmaisuja ja ottakaa ne samantien aktiiviseen käyttöönne. Muistakaa tehdä tarvittavat muutokset myös nettisivuillenne sekä asukkaalle ja hänen läheisilleen jakamiinne materiaaleihin.
Keskeisiä kysymyksiä keskustelun pohjaksi:
- Millaisin ilmaisuin ylläpidätte laitoskulttuuria omassa yhteisössänne?
- Korostavatko jotkut ilmaisut asukkaidenne asemaa tekemisen kohteina (esim. puhutaanko asukkaista "hoidokkeina" tms.)?
- Millaisin ilmaisuin erotatte vanhat ihmiset muista – asetatte heidät "niiden muiden" tai "toisten" rooliin?
- Puhutteko asukkaille suunnatusta toiminnasta termein, joihin haluaisitte ja voisitte itse samaistua?
- Millaisella sanastolla voitte vahvistaa vanhustyön merkitystä hyvän elämän edistämisenä - ei ainoastaan hyvänä hoitamisena?
- Miettikää käyttämäänne kieltä myös omaisten näkökulmasta. Millaisia mielikuvia luotte puheellanne - madaltaako se omaisten kynnystä osallistua arkeen vai vaikeuttaako se sitä?
Anna Pylkkänen
Kirjoittaja on Hoivakoti kuntoon -sarjan valmentaja ja työyhteisökouluttaja.
Lisää tietoa projektista löydät osoitteesta: yle.fi/hoivakotikuntoon