Afrikkalaisten sarvikuonojen kiihtyvä salametsästys uhkaa hävittää koko lajin luonnosta, asiantuntijat varoittavat. Neljän viimeisen vuoden aikana Etelä-Afrikassa on kuollut 3 500 sarvikuonoa salametsästyksen vuoksi, mikä tarkoittaa keskimäärin kolmea eläintä päivässä.
Afrikassa elää luonnossa tällä hetkellä noin 20 000 leveähuulisarvikuonoa ja noin 5 000 suippohuulisarvikuonoa. Suurin osa niistä elää neljän maan – Etelä-Afrikan, Namibian, Zimbabwen ja Kenian – alueella. Suippohuulisarvikuonot hävisivät luonnosta lähes täysin vuosikymmeniä kestäneen salametsästyksen vuoksi. Vuosien 1970 ja 1992 välillä 96 prosenttia kannasta metsästettiin.
Tänä vuonna salametsästäjät ovat surmanneet virallisten lukujen mukaan 769 eläintä, joista pelkästään Krugerin kansallispuistossa 489. Krugerin kansallispuistossa elää puolet maailman villeistä sarvikuonoista, ja viime aikoina salametsästäjät ovat alkaneet liikkua entistä enemmän puiston alueella.
Sarvien uskotaan parantavan jopa syövän
Salametsästäjät tavoittelevat sarvikuonojen sarvea, jota pidetään itämaisessa lääketieteessä lääkkeenä useisiin sairauksiin, jopa syöpään. Yhtenä syynä salametsästyksen kasvuun on Vietnamin kasvavassa keskiluokassa leviävä tapa hankkia kokonaisia sarvikuonon sarvia statussymboleiksi. Lääkkeenä sarvia käytetään Vietnamin lisäksi esimerkiksi Kiinassa.
Sarvikuonon sarven kilohinta laittomilla markkinoilla oli vuonna 2013 noin 65 000 Yhdysvaltain dollaria, eli lähes 53 000 euroa. Yksi sarvi painaa yhdestä kolmeen kiloa.
Sarvikuonojen sarvien laittomasta kaupasta kirjan kirjoittanut Julian Radeymer sanoo, että salametsästäjät ovat voittamassa taistelun. Hänen mukaansa sarvikuonojen sarvien laiton kauppa on jopa tuottoisampaa liiketoimintaa kuin kokaiini- tai timanttimarkkinat.
– Taistelu salametsästystä vastaan ollaan häviämässä. Ainakin tilanne pahenee, ennen kuin paranee. Krugerin kansallispuisto kantaa salametsästyksen pahimmat seuraukset, kun yhä useammat salametsästäjäjoukkiot alkavat liikkua puiston alueelle, Radaymer sanoo.
Hieman alle 20 000 neliökilometrin laajuista kansallispuistoa valvoo vain noin 400 puistonvartijaa, joiden on hyvin vaikea taistella järjestäytyneitä salametsästysjoukkioita vastaan. Kansainväliset rikollisliigat käyttävät salametsästäessään pimeänäkölaitteita, helikoptereita ja äänenvaimentimia aseissaan.
Luonnonpuistoja avustavan Focus-Africa-järjestön puheenjohtaja Nigel Morgan sanoo, että 400 vartijaa on aivan liian vähän Krugerin kansallispuistolle.
– Valvottava alue on valtava, eivätkä vartijat pysty selviytymään tehtävästään.
Morgan ei syytä Etelä-Afrikan hallitusta haluttomuudesta suojelutoimiin ryhtymisessä, mutta sanoo, ettei se ollut valmistautunut salametsästyksen nopeaan kasvuun.
– Ongelma kasvoi vaivihkaa neljän, viiden vuoden aikana, eikä hallitus ymmärtänyt tilanteen nopeaa pahenemista.
Köyhyys ja työttömyys ajavat salametsästykseen
Sarvikuonojen sarvien laittoman kaupan estämiseksi on kokeiltu erilaisia keinoja, mutta monikaan niistä ei ole toiminut täysin toivotulla tavalla. Villien sarvikuonojen sarvia on katkaistu ennaltaehkäisevästi ja sarvia on myös värjätty, jotta ne olisivat hyödyttömiä salametsästäjille. Molemmissa tapauksissa sarvikuono on kuitenkin nukutettava, mikä saattaa olla sille jopa hengenvaarallista.
Leikattu sarvi kasvaa ennen pitkää takaisin. Eläintensuojelijat leikkaavat sarven niin, että jäljelle jää tyvi, josta uusi sarvi kasvaa. Jos salametsästäjät eivät tapa koko eläintä, he yleensä poistavat sarven ihoa myöten, niin että eläin useimmiten kuolee haavasta leviävään tulehdukseen.
Salametsästyksestä jaetaan myös kovia vankilatuomioita. Kahdessa vuodessa on Maailman luonnonsäätiön WWF:n mukaan saatu kiinni yli 400 sarvikuonojen salametsästäjää. Yli 20 salametsästysjoukkioissa korkealla tasolla toimivaa henkilöä on tuomittu vankilaan. Rangaistukset ovat olleet viidestä lähes kolmeenkymmeneen vuoteen.
Lisäksi esimerkiksi WWF kouluttaa sekä sarvikuonojen elinalueilla asuvia ihmisiä että kiinniotettuja paikallisia salametsästäjiä ymmärtämään elävien sarvikuonojen pidemmän tähtäimen arvon esimerkiksi ekosysteemille ja turismille.
Salametsästys on usein kansainvälisten rikollisliigojen hallinnassa ja köyhyydestä ja työttömyydestä kärsiviä paikallisia on kuitenkin helppo värvätä mukaan. Etelä-Afrikkaakin vaivaavat kasvava työttömyys ja pienenevä talous. Osa Krugerin kansallispuistossa liikkuvista salametsästäjistä tulee Mosambikista, jonka vastaiseen rajaan puisto rajoittuu. Viime vuonna lähes 50 mosambikilaista kuoli salametsästyksen yhteydessä.
Sarvikuonon sarvien kasvava kysyntä Aasiassa on syypää salametsästykseen. Morganin mukaan huomio pitäisikin kiinnittää sinne.
– Ongelman ratkaisemiseksi on kiinnitettävä huomio eritoten kysyntään, eikä pelkästään tarjontaan. Niin kauan kuin on kysyntää, sarvikuonojen metsästys jatkuu, hän sanoo.
Salametsästykseen kuolleiden sarvikuonojen määrän pelätään nousevan tänä vuonna jopa tuhanteen. Morgan ja useat muut asiantuntijat vaativat Etelä-Afrikan hallitukselta lisäresursseja ja tukea salametsästyksen pysäyttämiseksi. Heidän mukaansa maan sarvikuonokanta uhkaa hävitä kokonaan, ellei ongelmaan puututa tiukasti.
Maanantaina vietettävä kansainvälinen sarvikuonopäivä sai alkunsa vuonna 2010 Etelä-Afrikan WWF:n aloitteesta. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota pieneneviin sarvikuonokantoihin ja eläinten merkitykseen ekosysteemille. Päivään osallistuu lukuisia kansalais- ja luonnonsuojelujärjestöjä, eläintarhoja, yrityksiä ja yksityishenkilöitä ympäri maailman järjestämällä esimerkiksi erilaisia teemaan liittyviä tapahtumia.