Villitaimenet lähes hävisivät suomalaisista metsäpuroista vuosikymmeniä sitten. Soiden ojitus kuivatti suuren osan puroista, jolloin taimenten elintila kaventui merkittävästi.
Lisäksi liian ahnas kalastus vei sukukypsät yksilöt vesistöistä.
Tällä hetkellä villitaimenia ei Sisä-Suomen vesissä juuri molski, mutta metsäpurojen kunnostamista julistavan Aito Taimen ry:n nokkamies Janne Arponen uskoo villitaimenen tulevaisuuden löytyvän mätirasiaistutuksista.
– Onnistuminen ratkeaa vasta muutaman vuoden päästä, jolloin täysikasvuisiksi kasvaneiden taimenten pitäisi palata järveltä kutuhommiin kotipuroonsa. Jos näin käy, olemme onnistuneet tehtävässämme.
Kesän sähkökalastuksessa kävi ilmi, että purossa uiskentelee satoja ellei tuhansia poikasia.
– Näyttää lupaavalta, sillä ensimmäiset mätirasiaistutukset onnistuivat hyvin. Koekalastuksissa selvisi, että Pato-ojassa on aarilla noin 30–40 poikasta.
Suomi on Pato-ojan kaltaisia metsäpuroja täynnä
Taimenet eivät molskisi pienessä vuolenkoskelaispurossa, elleivät innokkaat kalaharrastajat olisivat tehneet töitä asian eteen.
Aluksi puro kunnostettiin kaivamalla sopivia kutualueita, joihin kärrättiin tonnikaupalla soraa. Sen jälkeen tilattiin mätimunat, jotka istutettiin sopiviin kivenkoloihin.
Kaikki kävi hankkeen puuhamies Janne Arposen mukaan helpommin kuin ennalta olisi kuvitellut. Myös viranomaisten myötämielinen suhtautuminen helpotti hankkeen eteenpäin viemistä.
Nyt metsäpurossa uiskentelee noin kymmensenttisiä villejä ja vantteria taimenenpoikasia.
– Teemme vielä parina vuonna tässä purossa mätirasiaistutukset, jotta saadaan riittävän monta sukupolvea taimenia.
Ensimmäinen talvi on poikasille rankin
Villitaimenia Suomen vesiin palauttavalla Arposella on tällä hetkellä jo uusi kunnostettava puro mielessä.
Kimolan Myllyojan kunnostaminen alkaa tänä syksynä. Kunnostamiseen yhdistys hankki rahaa muun muassa hyväntekeväisyyskonsertilla.
Taimenelle sopivia puroja Suomi on Arposen mukaan väärällään, sillä taimen ei ole hänen mukaansa erityisen ronkeli.
– Kunhan purossa virtaa vettä läpi vuoden, eikä se pääse kokonaan kuivumaan, hän kuvailee.
– Tiedän kyllä, että talvi karsii poikasia rankalla kädellä. Henkiin jäävät yksilöt ovat varmasti kovimpia veijareita. Ne selviävät mistä vaan.
