Aluksi varoitus. Tämä juttu perustuu täydellisesti spekulaatioihin. Lähtökohtana on tilanne, jossa hirvenmetsästys syystä tai toisesta loppuisi tai lopetettaisiin. Tarkoituksena on selvittää, mitä seurauksia metsästyksen loppumisella olisi yhteiskunnalle.
Pyysimme arvioita useilta eri alojen tutkijoilta ja asiantuntijoilta. Heidän arvionsa perustuvat hyvin karkeisiin arvioihin sekä tietoihin hirvikantaan vaikuttavista tekijöistä. Arviot ovat korkeintaan suuntaa antavia, sillä aiheesta ei ole kokemusperäsitä tietoa saati tieteellistä tutkimusta.
Eteläisessä Suomessa hirvenmetsästys käynnistyy syyskuun viimeisenä lauantaina. Hirvenpyynti on yksi suosituimmista metsästysmuodoistamme. Suurimman eläimemme jahtaamiseen osallistuu vuosittain noin 100 000 metsästäjää, kolmasosa koko harrastajakunnasta.
Hirvenmetsästyksen suosiota selittää moni asia: suurriistan pyynnin jännittävyys, seuruemetsästyksen sosiaalisuus, sekä luonnollisesti liha. Hirvisaaliin rahallinen arvo on vuosittain runsaat kymmenen miljoonaa euroa. Hirvenliha on myös vähärasvaisena hyvin terveellistä.
Hirvenmetsästyksen perimmäinen tarkoitus on hirvikannan rajoittaminen. Vaakakupissa painavat liikenneturvallisuus, metsätuhot ja luonnollisesti hirven ja hirvikannan hyvinvointi.
Hirvien määrä kasvaa – ja nopeasti
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen virallisen kanta-arvion mukaan Suomessa elää runsaat 110 000 hirveä ennen jahtikauden alkua. Hirvi on nykytilanteessa hyvin tehokas lisääntyjä: naarashirvi synnyttää useimmiten yhden tai kaksi vasaa, kolmekaan ei ole mahdottomuus. Talvinen hirvikanta lisääntyy vuosittain jopa 50 prosenttia.
Hirvikantaa rajoittavat metsästys, liikenne ja suurpedot sekä vähäisessä määrin sairaudet. Mitä hirvikannalle siis tapahtuisi, jos ihminen poistettaisiin kuvasta?
Hirvikannan kasvu olisi nopeinta ensimmäisinä rauhoitusvuosina. Jos tänä syksynä ei ammuttaisi yhtään hirveä, olisi ensi keväänä vasomiskauden jälkeen Suomessa jo noin 165 000 hirveä ja seuraavana keväänä noin 240 000 hirveä. Vastaava hirvikantaa maassamme ei ollut edes edellisinä huippuvuosina 1980- ja 2000 -lukujen alkuvuosina.
Jos metsästys loppuisi ja hirvien määrä alkaa nousta, kaikki vasat jäävät elämään ja vasojen osuus hirvistä kasvaa. Kannankasvu hidastuu, koska vasat ja nuoret hirvet eivät lisäänny. Hidastuminen jatkuu vuosi vuodelta.
Tilastot eivät tunne juurikaan vuosituhannen alun piikkiä suurempia hirvimääriä. Tämän vuoksi on äärimmäisen vaikeaa ennustaa, miten nopeasti hirvikanta kasvaisi ilman metsästystä.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hirvitutkija Tuire Nygrén on tutkinut hirviä ammatikseen lähes neljä vuosikymmentä ja on saanut laajaa arvostusta maailmanlaajuisesti. Hän suostuu pitkin hampain laskeskelemaan "tieteellisen epätieteellisen" mallin siitä, miten hirvikanta kasvaisi ilman metsästyksen vaikutusta. Jo kolmessa vuodessa talvinen hirvikanta kasvaisi jopa nelinkertaiseksi nykyiseen verrattuna.
– Luulen, että yhteiskunnan sietokyky hirviä kohtaan ylittyisi jo parissa vuodessa, Nygrén sanoo.
Metsien ylikansoitus olisi hirvelle kohtalokasta
Hirvikanta ilmoitetaan usein niin kutsutulla hirvitiheyslukemalla, jossa hirvien määrä ilmoitetaan eläinten määränä tuhatta hehtaaria kohti. Nykyinen hirvitiheys on 2,3 hirveä tuhannella hehtaarilla. Kymmenen vuoden kuluessa hirvitiheys olisi jopa 30 hirveä tuhannella hehtaarilla. Hirville se olisi kärsimystä.
– Kolmessa vuodessa hirvitiheys alkaisi olla samoissa lukemissa kuin Ruotsissa on tällä hetkellä. Siellä suureksi kasvaneen hirvikannan haittapuolet näkyvät siinä, että hirvet eivät ole yhtä hyvässä kunnossa kuin meillä. Liian suuri kanta näkyisi myös siinä, että ravintovarojen huvetessa hirvien lihapaino alkaisi laskea ja kunto heiketä. Esimerkiksi Ruotsissa vasojen keskimääräinen lihapaino on enää 60 kiloa, kun meillä se on noin 80 kiloa, Tuire Nygrén kertoo.
Hirvikannan kasvu näkyisi luonnossa muutenkin. Hirveä ravintonaan käyttävien suurpetojen määrä kääntyisi kasvuun. Esimerkiksi susikannan tiedetään kasvavan samassa suhteessa kuin hirvien, tosin pienellä viiveellä. Esimerkiksi Venäjän Karjalasta on selvää näyttöä asiasta.
Myös karhut hyötyisivät runsaasta hirvikannasta, vaikka se käyttääkin hirveä ruuaksi vähemmän. Petojen määrän kasvu karsisi hirvien määrää osin jo siksi, että koiraeläimien välityksellä leviävä hirviekinokokki todennäköisesti yleistyisi. Mutta kuinka korkeaksi hirvikanta voisi teoriassa nousta?
– Tein näitä laskelmaharjoituksia, jotka perustuvat hyvin epävarmoihin lukuihin ja pääsin 20 vuodessa sellaiseen lukuun kuin kaksi miljoonaa hirveä talvikannassa. Mutta jo ennen tuohon päälukuun yltämistä ravintovarat alkaisivat todennäköisesti olla lopussa, hirvien kuolleisuus ylittäisi syntyvyyden ja hirven raatoja olisi joka paikassa, Nygrén pohtii.
Tiellä ken vaeltaa?
Ihmisten elämään suurimman riesan hallitsemattomasti kasvava hirvikanta toisi tieliikenteessä.
Helsingin yliopistossa tehdään parhaillaan väitöstutkimusta hirvieläinonnettomuuksista. Riistaeläintieteen tohtorikoulutettava Milla Niemi tekee harvinaislaatuista tutkimusta muun muassa siitä, miten hirvien määrä vaikuttaa liikenneonnettomuuksien määrään.
Suomessa hirvieläinonnettomuudet tilastoidaan poikkeuksellisen kattavasti. Tilastojen avulla ajassa taaksepäin matkustaminen todistaa suoran yhteyden hirvien määrän ja kolareiden välille.
Liikenneviraston mukaan vuonna 2002, kun hirvikannassa oli edellinen piikki, myös kolareita sattui eniten. Hirviä oli tuolloin noin kaksinkertainen määrä tämänhetkiseen verrattuna, ja poliisille ilmoitettuja onnettomuuksia sattui kolme tuhatta.
Vertailun vuoksi viimeisimmässä tilastossa vuodelta 2012 hirvikolareita sattui runsaat 1 300, ja hirvikanta oli noin 120 000 eläintä. Vuoden 2012 hirvieläinonnettomuuksista koitui yhteiskunnalle laskennallisesti lähes 60 miljoonan euron kustannukset. Mutta se ei ole hirven vika.
– Hirvihän ei ole hirvikolarin ainoa osapuoli, vaan avain hirvikolareiden välttämiseen löytyy sieltä ratin takaa. Omalla ajokäyttäytymisellä voi vaikuttaa merkittävästi henkilökohtaiseen hirvikolaririskiinsä, muistuttaa väitöstutkimusta tekevä Milla Niemi.
Niemi ei halua spekuloida sillä, millaiseksi liikenneonnettomuuksien riski kasvaisi, jos hirvikanta pääsisi kasvamaan rajoittamattomasti. Ennustamisen tekee mahdottomaksi se, että asiaan vaikuttaa hirvien määrän lisäksi muun muassa liikenteen määrä eri tieosuuksilla, sekä hirvikannan ikärakenne.
– Se on kuitenkin varmaa, että hirvikannan kasvu nostaa myös kolareiden määrää, Niemi painottaa.
Metsätalous vaikeuksiin muutamassa vuodessa
Hirvi elää metsässä ja syö kasvisruokaa. On siis selvää, että hirvikannan paisuminen olisi merkittävä rasite metsätaloudelle. Montasataakiloinen eläin kun syö päivässä kymmeniä kiloja.
Metsäntutkimuslaitos seuraa tarkasti hirvien aiheuttamia metsätuhoja. Suurin osa tuhoista kohdistuu taimikoihin. Etenkin lehtipuu- ja mäntytaimikot maistuvat hirville. Nykyisen suuruinen hirvikanta aiheuttaa vuosittain tuoreita taimikkovahinkoja 200 000 metsähehtaarilla.
Määrä on suuri, vaikka hirvikanta ei huippulukemissa olekaan. Vuoden 2012 valtakunnallisessa metsien inventoinnissa jopa kymmenen prosenttia mäntytaimikoista kärsi hirvituhoista, jotka alentavat taimikon laatua.
Vuosituhannen alun hirvirikkaimpina vuosina taimikkotuhoja aiheutui noin 400 000 hehtaarille. Hirvikannan kasvu ei kuitenkaan vaikuta aivan suoraviivaisesti metsätuhojen kasvuun. Esimerkiksi runsaslumisena talvena hirvi liikkuu energiaa säästääkseen vähän, jolloin tuhot kohdistuvat pienelle alueelle, mutta voivat vastaavasti olla hyvinkin vakavia.
– Jos hirvikanta kasvaisi kuvitellusti vaikkapa 15 hirveen tuhannella hehtaarilla, voisi vuosittainen tuhomäärä nousta vajaaseen miljoonaan hehtaariin. Mutta vaikka pinta-ala ei suoraviivaisesti kasvakaan, saattaisivat tuhoalueet olla totaalisemmin syötyjä, arvioi tutkija Juho Matala Metsäntutkimuslaitokselta.
RKTL:n tutkija Nygrénin spekulaatioissa hirvitiheys voisi siis nousta kymmenessä vuodessa 30 hirveen tuhannella hehtaarilla. Metlan hirvituhoasiantuntija kuitenkin vahvistaa spekulaation spekulaatioksi.
– Tuollaisilla hirvitiheyksillä hirveltä loppuisi yksinkertaisesti ruoka, joten kanta alkaisi kääntyä kasvuun, Matala sanoo.
Taimikot parempiin suihin
Hirvi on niin sanotusti valtion karjaa, mutta se asuu yksityisten omistamissa metsissä. Siksipä valtio maksaa metsänomistajille korvauksia hirvituhoista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hirvituhokorvausten määrä on vaihdellut noin miljoonasta viiteen miljoonaan.
Valtion maksamien tukien suuruus riippuu siitä, kuinka aktiivisesti metsänomistajat korvausta hakevat. Täyttä tukea ei saa automaattisesti. Metsätaloudelle suurin tappio muodostuukin metsän tuoton heikkenemisestä eli siitä, että taimikon kasvu hidastuu ja hirven syömä puu ei ole yhtä laadukasta kuin "puraisematon".
Metsänomistajilla todennäköisesti palaisi pinna aika nopeasti.
– Uskon, että enimmillään valtion maksamat korvaukset voisivat nousta noin kymmeneen miljoonaan. Mutta metsätalouden kannattavuuden raja tulee vastaan paljon nopeammin, ennen kuin korvausvelvoitteet kasvaisivat noin suuriksi. Jos hirvitiheys nousee yli viiden hirven tuhannella hehtaarilla, metsän uudistamisen onnistuminen on jo niin epävarmaa, että ollaan kannattavuuden rajoilla, selittää Metlan tutkija Juho Matala.
– Meillä on ollut näitä tiheyksiä, jolloin on ollut viisi hirveä tuhannella hehtaarilla, ja silloin kolmasosa koivu- ja mäntytaimikoista on syöty. Silloin riski on jo aika suuri.
"Metsästäjät tuottavat hirviä metsästämällä yhteiskunnalle 150 miljoonan euron hyödyn"
Hirvenmetsästyksen kieltämistä ei vaadi mikään vakavasti otettava taho. Esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo hirvenmetsästyksen olevan kestävällä pohjalla. Pieni kannankasvatus sen sijaan olisi hänen mukaansa paikallaan.
– Hirvikantaa tulisi vahvistaa muutama vuosi. Silloin metsästäjien saaliskateus suurpetoja kohtaan ehkä hiukan laimenisi, Sulkava sanoo.
Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro puolestaan ei näe hirvikannan rajoittamiselle muita vaihtoehtoja kuin metsästyksen. Hirvikannan rajoittaminen esimerkiksi poliisien toimesta ei olisi Kontron mukaan mahdollista edes taloudellisesti.
Metsästyksen taloudellisia hyötyjä on viime vuosina selvitetty eri tahoilla. Tuorein on Metsähallituksen tutkimus, jonka mukaan valtion mailla tapahtuva eräily jättää maakuntiin rahaa yli 20 miljoonaa euroa.
Valtaosa metsästyksestä tapahtuu kuitenkin yksityismetsissä. Metsästäjäliiton nokkamies lataa pöytään vieläkin isompia lukuja metsästyksen talousvaikutuksista. Kontron mukaan hirvenmetsästyksen hoitaminen julkisen sektorin toteuttamana työnä maksaisi noin 150 miljoonaa euroa. Kovalle summalle löytyvät myös perustelut.
– Hirvijahtiin osallistuu 110 000 metsästäjää joka syksy, ja yhtä hirveä kohti käytetään keskimäärin 16 metsästyspäivää. Kun lasketaan mukaan muut kustannukset ja vähennetään lihasaalin arvo, päästään näihin lukemiin, Kontro kertoo.
Yhteiskunnalle metsästys on taloudellisesti kannattava keino pitää hirvikanta kestävällä tasolla. Metsästäjät kun maksavat riistanhoitomaksun, eli niin kutsutun metsästyskortin muodossa suuren osan metsästyksen järjestämiseen vaadittavasta valtionhallinnosta.
– Tätäkin kautta metsästäjät tuottavat veronmaksajien pussiin aika pitkän pennin, Kontro muistuttaa.
On myös asioita, joita ei voi mitata rahassa. Sellaiseksi voidaan laskea hyvinvointi ja sosiaaliset kontaktit. Hirvenmetsästys on pääosin seuruemetsästystä ja varsinkin maaseudulla hirviporukka on erittäin tärkeä sosiaalinen verkosto.
– Metsästysseurat ovat tutkitusti toimivimpia järjestöjä. Metsästysseurat ja hirvenmetsästys myös yhdistävät maaseudulla ja kaupungeissa asuvat, sillä kaupungeista käydään paljon hirvimetsällä ja pidetään yhteyksiä vanhoihin kotiseutuihin. Metsästysseura on yhteisö, jossa vapaaehtoisesti tehdään tärkeitä asioita. Se on sekä hauskaa että hyödyllistä, painottaa Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro.
Juttua muokattu: Täsmennetty liikenneottomuuksien määriä ja laatua.