Hyppää sisältöön

Kinkereillä tietämättömyys ja siveettömyys koitui häpeäksi

Kinkeriperinne on lähtöisin 1600-luvulta, jolloin pappi ja lukkari lähtivät kuulustelemaan seurakuntalaisia maaseudun kylillä. Seurakuntalaisilta tivattiin Raamatun, virsien ja Katekismuksen tietämystä.

Kuva: Yle
Miia Roivainen

Aikoinaan kinkeriperinteen tarkoituksena oli testata 1–2 vuoden välein, onko kansalaisista rippikouluun menijöiksi. Jos kuulusteluista ei selvinnyt kunnialla, saattoi rippukoulun sijaan päätyä jalkapuuhun.

– Seurakuntalaiset joutuivat tiukan paikan eteen. Heiltä kuulusteltiin ulko- ja sisälukutaitoa. Piti kyetä vastaamaan papin ja lukkarin kysymyksiin Raamatun sisällöstä ja esimerkiksi käskyistä, nuorisotyönohjaaja Anna Minkkinen Kajaanin seurakunnasta kertoo.

– Kinkereille tultiin ehkä pelonsekaisin tuntein, jos tiesi, ettei ollut käynyt kirkossa, tai jos oli tullut juopoteltua.

Raamatunlukutaitoa ja tuntemusta mitattiin ja jos osasi, sai merkinnän lukuseteliin. Kun lukusetelistä löytyi tarpeeksi merkintöjä, oli seurakuntalainen oikeutettu rippikouluun.

– Ne, jotka eivät kyenneet vastaamaan tai olivat käyttäytyneet siveettömästi, joutuivat rangaistuksena esimerkiksi jalkapuuhun.

Kinkerit saivat kylän ihmiset kisailemaan siitä, kenen pirtistä löytyi parhaat tarjottavat.

– Kinkerit järjestettiin joko kirkossa tai kylän suurimmissa pirteissä. Kinkereillä saatettiin samalla vaikka kastaa lapsia, Minkkinen sanoo.

Kinkereitä ei Minkkisen mukaan aivan voida verrata nykypäivän rippikouluperinteeseen, vaikka tänäkin päivänä nuoret opettelevat Raamatun tekstejä ulkoa.

– Kinkereihin liittyi Raamatun tietämyksen lisäksi siveelliseen elämään kuuluvia asioita. Nykyäänhän rippikoulu on hyvin tunnetasoista. Käydään läpi omaan minuuteen ja omaan Jumala-suhteeseen liittyviä asioita.

Epäsiveellisestä käytöksestä nuhdeltiin kaikkien kuullen.

Anna Minkkinen

"Kaikki hyvä tulee Jumalalta"

Kirkkokansan elämä 1800-luvulla oli kirkkokeskeistä. Jumalanpalveluksessa seurakuntalainen kuuli kaikki muutkin ajankohtaiset asiat. Elämä oli kirkon johdon sanelemaa.

– Epäsiveellisestä käytöksestä nuhdeltiin kaikkien kuullen. Kirkko kontrolloi hyvin vahvasti elämää ja pyrkimys olikin, että kaikki eläisivät siveellisesti. Anarkiaa varmaan oli silti, Minkkinen sanoo.

Minkkisen mukaan jumalanpalveluksen tiedottava osuus on poistunut ja itse tärkein, Raamatun sana, on jäänyt.

Maaseudulla elämä kulki kirkkovuoden mukaan. Esimerkiksi sadonkorjuulle haluttiin Jumalan siunaus.

– Ajateltiin, että kaikki hyvä tulee Jumalalta, Anna Minkkinen sanoo.

Kuohuntaa ja anarkiaa

Suurin osa 1800-lukulaisista kinkeritavoista on nykypäivään mennessä karistettu pois. Häpeäpenkit, kinkerit ja siveellinen, raamatullinen elämä alkoi hiipumaan 1900-luvulla.

– Tuli Suomen itsenäistyminen ja muutenkin kuohuntaa maan sisällä, alkoi tulla kirkkokriittisyyttä ja eriytymistä Jumala-suhteesta. Nykyään ihmiset haluavat uskoa siihen, mitä itse kokevat, sanoo Minkkinen.

Kajaanin seurakunta järjestää vanhan ajan kinkerit torstaina Raatihuoneella. Paikalle odotetaan 50 seurakuntalaista vanhan ajan mukaisesti pukeutuneina. Jalkapuuta siellä ei ole. Kuvassa on raamattutekstiä 1700-luvulta peräisin olevasta nidoksesta. Kuva: YLE / Katja Oittinen

Kajaanin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Anna Minkkisen mukaan Pohjanmaalla järjestetään edelleen kinkereitä – tosin ne eivät ole aivan niin karuja, mihin 1800-luvulla totuttiin.

– Kyllä ne perinteen mukaisia Pohjanmaalla ovat, mutta nykypäivään tuotuja.

– Aikoinaan ihmiset pukeutuivat siveellisesti tummiin ja valkoisiin vaatteisiin. Värejä ei pukeutumisessa ollut. Naisilla saattoi olla pitkä musta hame, tumma paita ja huivi. Miehillä oli vuosien saatossa sotkeutunut valkoinen paita, pussihousut ja saappaat. Ei napapaitoja näkynyt, Minkkinen naurahtaa.

Suosittelemme sinulle