Hyppää sisältöön

Poliitikon huulilla: Höpöhöpö, takalisto ja sote-sössötys

Politiikan ja päättäjien kieli on osin muuttunut tyhjäksi höpöhöpöpuheeksi. Toisaalta taas lähestyvät eduskuntavaalit kiihdyttävät kansanedustajia jopa kansankieliseen suoraan ja roisiin puheenparteen. Tutkija varoittaa demokratian kapenemisesta, jos tyhjä ja markkinavetoinen kieli jättää poliitikkojen päätökset piiloon.

Kuva: YLE / Touko Yrttimaa

Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen kielentutkija Vesa Heikkinen tutkii politiikan kieltä. Heikkinen on huolestunut demokratiasta, sillä päättäjien niin sanottu hölynpölykieli jättää pimentoon yhteiskunnan tärkeitä päätöksiä ja estää kansalaiskeskustelua.

Vesa Heikkinen täräyttää, että uusi sosiaalinen media tarjoaa vain näennäisen mahdollisuuden päästä päätöspöydän ääreen, kun monen poliitikon asiakysymysten pohdinnasta ei kuitenkaan ymmärrä tuon taivaallista.

– Puheita kuunnellessa tuntuu monesti siltä, että poliitikot toimivat niin, että luottoluokituslaitokset pysyisivät tyytyväisenä. Tämä vaikuttaa tietysti kielenkäyttöön, suomii Heikkinen.

Suomettuminen kaivettiin tuolta sanojen saattohoidosta esiin ja sehän virkistyi kummasti.

Vesa Heikkinen

– Demokratian kannalta ongelma on suuri.

Politiikan vireät seuraajatkaan eivät aina ymmärrä, mistä puhutaan ja päätetään. On kehittynyt kieli, joka vilisee rakenteellisia uudistuksia, EU:n rakennerahastoja, kestävyysvajetta ja vaikkapa sote-sanastoa. Kieli, jonka merkityksiä on vaikea, ellei mahdoton, ymmärtää.

Otetaanpa esimerkki: sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus eli sote. Se koskettaa meitä kaikkia. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuluu muhkein osa verorahoistamme.

– Uskalsit nyt ottaa uuden kirosanan esiin, naurahtaa tutkija Heikkinen. Monen mielestä soteuudistus on täysin tyhjä käsite. Mitä esimerkiksi nämä kaikki järjestämis- ja tuottamisvastuualueet oikein tarkoittavat? Jos jotain asiaa ei pysty selvällä yleiskielellä selittämään, silloin täytyy olla siinä asiassa jotain mätää. Kun ihmiset eivät ymmärrä heitä koskevia asioita, päätöksessä tai asian käsittelyssä on jotain kesken tai siinä ei ole lainkaan logiikkaa. Selväkieltä peliin!

Puoluepukareitten roisipuhe ei karta takalistoa tai oksennusta

Täysin toisentyyppinen poliittisen kielen piirre on tuore ja vaalikuumeen nostattama, kryptisen ja vaikeaselkoisen peittopuheen vastakohta.

Heikkinen kertoo, että joidenkin poliitikkojen kielikuvat ja puheet ovat vaalien lähestyessä äityneet aiempaa roisimmiksi.

Kansalaiselle jää näitä heittoja seuraillessa vain sirkushuvien katselijan rooli.

Vesa Heikkinen

–  Kun me aina valitamme, että politrukin sanomaa ei ymmärrä, nyt aletaan ymmärtää, kun puhutaan takalistoista ja oksennuksista.

Kielentutkijan mukaan "jytkyn" jälkeisessä maailmassa on puhuttu ns. soinismeista, perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin värikkäistä kielikuvista.

– Mutta nyt voisimme puhua myös roisismeista, sanoo Heikkinen ja viittaa Soinin "Persut eivät myy persettä"–puoluepuheeseen.

Hän laskee samaan sarjaan myös ministeri Jan Vapaavuoren (kok.) vertauksen, jossa Vapaavuori sanoi vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön oksentaneen hänen päälleen ydinvoimakeskustelussa.

– Kansalaiselle jää näitä heittoja seuraillessa vain sirkushuvien katselijan rooli. Onko meillä mitään pääsyä oikeisiin kysymyksiin? Siis asiasisältöihin, niistä päättämiseen ja niiden pohtimiseen? Tämä on iso kysymys demokratian kannalta.

Tutkija jatkaa vielä kielikuvista.

– Jos ajattelee esimerkiksi Soinin takapuolivertauskuvaa, niin sitähän oli mietitty ilmeisesti hyvinkin tarkkaan. Kesällä istuttu saunanlauteilla ja pohdittu. Mutta tarkkaan puitukin voi mennä metsään.

Tutkija sanoo, että poliittisen puheen ongelma ei ole siinä, ovatko kielikuvat kuluneita, vaan siinä meneekö viesti perille.

– Siitä on kysymys politiikassa, sanoo Heikkinen ja penää tutkijakielellä ns. kansalaisretoriikkaa

– Se tarkoittaa kahta asiaa. Jotta demokratia toimii, meidän pitää kansalaisina osata itse kertoa poliitikoille omista asioistamme niin, että viesti ymmärretään. Toinen puoli, ja varmasti se tärkeämpi, on että ihmiset, jotka viestivät kansalaisille – siis poliitikot, viranomaiset, media, tutkijat – osaavat kertoa asiansa ymmärrettävällä yleiskielellä.

Ulkopolitiikkaa ja suomettusen syntiä saavat puida vain harvat ja valitut

Puhe ulkopolitiikasta on ollut Suomessa pyhää ja harvain ymmärtäjäin osana. On tarvittu tulkkeja ja Kekkosen ajan perinteen mukaan kuka tahansa ei ulkopolitiikan salakieltä osaa. Nyt keskusteluun on putkahtanyt myös vanhoja sanoja. "Suomettumisesta" nousi meteli.

Jos ajattelee esimerkiksi Soinin takapuolivertauskuvaa, niin sitähän oli mietitty ilmeisesti hyvinkin tarkkaan. [...] Mutta tarkkaan puitukin voi mennä metsään.

Vesa Heikkinen

– Suomettuminen kaivettiin tuolta sanojen saattohoidosta esiin ja sehän virkistyi kummasti. Vanhafinlandizierung, suomettuminen, jota kylmän sodan aikana käytettiin hyvinkin halventavassa merkityksessä. Vaan 90-luvulla sana suomettuminen ikään kuin neutraalistui. Saatettiin puhua jopa, että ruokatarjonta suomettuu, kun läskisoosi tuli ravintoloihin. Nyt Ville Niinistö tavallaan uudelleen politisoi tämän sanan, hymähtää kielentutkija. 

Näin tapahtui, kun Niinistö syytti vähän ennen hallituksesta lähtöään ministerikollegoitaan suomettumisesta ydinvoima-asiassa

Vaikka tasavallan presidentti Sauli Niinistön ulkopoliittiset lausumat ovat usein niin arvoituksellisia, että sanojen ja lausumien merkitystä pähkitään viikkotolkulla, saa Suomessa keskustella nykyään jopa Natosta.

– Nyt toiset sanovat, että Natoon pitää liittyä ja toiset moittivat Nato-kiimasta, naurahtaa tutkija.

– On tapahtunut hyvääkin kehitystä. Toisaaalta: onko tämä keskustelu nyt karnevalisoitunut ja hössötetään liikaa?

Kielentutkija Vesa Heikkinen penää taas sanailun takaa merkityksiä.

– Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa tämä isäntämaa-asiakirja. Kansalaiset ymmärsivät, että nyt on tehty sopimus Naton kanssa. Mutta sitten nämä ulkopolitiikan viralliset selittäjät sanoivat, että kysymys ei ole sopimuksesta, vaan on sovittu, että tehdään isäntämaa-asiakirja. Minulle ainakin on vieläkin epäselvää, mikä sen laatu sopimuksena ja sitovana asiakirjana on. Erikoinen käänne, että sitä ei missään nimessä saanut nimittää sopimukseksi.

Suosittelemme sinulle