Kiusaaja tarvitsee keppiä ja porkkanaa
1. Kiusaajan silmät on avattava.
Kiusaaja ei aina itse ymmärrä, että kiusaa. Omasta mielestä hauska läppä saattaa ollakin toiselle ilkeä loukkaus. Tätä mieltä oli Duudson Jukka Hilden, joka itsekin tunnustautui kiusaajaksi Ajankohtaisen kakkosen teemaillassa. Hilden lopetti kiusaamisen, kun ulkopuolinen ihminen puuttui tilanteeseen.
– Mulle riitti, että joku sanoi, että huomaatko, että kiusaat, Hilden sanoi.
Keskustelussa useassa kommentissa tuotiin esille se, että lapset ovat vielä lapsia, jotka eivät aina ymmärrä tekojensa seurauksia. Tämän vuoksi opettajilla ja vanhemmilla on vastuu puuttua lasten tekemisiin välittömästi ja selittää, mikä on oikein ja väärin.
2. Kiusaajaa on sekä rangaistava että autettava.
Illan keskustelijoiden mielestä kiusaajaa pitäisi rangaista etenkin, jos kiusaaminen on ollut vakavaa. 24-vuotias kiusattu Roni Alho olisi halunnut, että hänen kiusaajiensa teoilla olisi ollut vakavia seuraamuksia. Kun juontaja Pasi Toivonen kysyi, olisiko hänen kiusaajiaan pitänyt rangaista, Alho vastasi:
– Kyllä niitä, jotka ovat fyysisesti pahoinpidelleet, koska se satuttaa.
Alhoa kiusattiin vuosia sekä henkisesti että fyysisesti. Häntä esimerkiksi potkaistiin päähän ja läimittiin lujaa päin sählypalloilla.
Keskustelijoiden mielestä pelkät rangaistuset eivät tepsi, vaan kiusaajan pitäisi saada myös apua.
– Jos jollain on paha olo, niin sitä pitää auttaa, Jukka Hilden summasi.
Entinen kiusaaja Karita Viitanen olisi toivonut omalla kohdallaan molempia. Keskusteluapu ja rangaistus yhdessä olisivat hänen kohdallaan mahdollisesti lopettaneet kiusaamisen.
Sivustaseuraajan täytyy rohkaistua
3. Kehtaa pyytää kiusaajaa lopettamaan.
19-vuotias Juho Räty puuttui kiusaamistilanteeseen kysymällä kiusaajilta suoraan, kehtaisiko hän pyytää poikia lopettamaan. Poikajoukko hämmentyi kysymyksestä niin, että he jättivät alakynnessä olleen kiusatun rauhaan.
Juhon tarina keräsi hurjan suosion sosiaalisessa mediassa, mutta hänen neuvonsa sai laajan hyväksynnän myös teemaillan keskustelijoiden joukossa. "Kehtaa pyytää lopettamaan" kirjattiin yksissä tuumin liitutaululle kaikkien ohjeennuoraksi.
4. Vie kiusaajalta yleisö, jos et uskalla puuttua
Suora tilanteeseen puuttuminen kysyy suurta rohkeutta. Psykologian professori Christina Salmivalli antoi neuvon myös niille, jotka eivät kiusaamishetkessä uskalla lähteä vastustamaan kiusaajia. Silloin voi kävellä pois paikalta, jolloin kiusaajalla ei ole yleisöä. Usein kiusaamisessa on kyse oman egon pönkityksestä ja toisen alistamisesta. Yhteisössä ei voi nostaa omaa statustaan, jos kukaan ei tätä tilannetta ole todistamassa.
Vanhemmat toimivat esimerkkinä
5. Ole läsnä.
Eniten kättä väännettiin opettajien ja vanhempien kesken: kenen vastuulla lasten kasvatustyö tosiasiassa on. Isoin merkitys nähtiin olevan sillä, että vanhempi on aktiivisesti mukana lapsen elämässä. Aikuisen pitää tietää, mitä lapselle kuuluu, ja miten koulupäivät sujuvat. Kun keskusteluyhteys on auki, lapsi uskaltaa ehkä kertoa vanhemmalle myös vaikeista asioista.
– Musta tuntuu, että vanhemmat eivät ole niin kiinnostuneita lapsen ystävistä tai miten sillä menee. Pitäisi saada vuorovaikutusta enemmän, James Nikander, eli Musta Barbaari, sanoi.
6. Anna rakkautta ja rajoja.
Vanhemmille annettiin myös se perinteinen neuvo, eli että lapsi tarvitsee vanhemman syliä ja sääntöjä.
– Koti on se paikka, missä opitaan, mikä on oikein ja väärin, opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru (sd.) totesi.
Duudson Jukka Hilden kertoi puolestaan, että hänen kiusaamisensa johtui osittain rajojen puutteesta nuoruudessa.
– Vanhemmat: antakaa rakkautta, mutta asettakaa myös rajat. Sitten ei tarvitse koulussa tulipaloja sammutella.
7. Lue lastasi.
Vanhemmat Ari-Pekka Harju ja Hanna Saarinen molemmat kannattivat sitä, että kotiväki välittömästi lähtee selvittämään kiusaamista ja ottaa itse aktiivisesti yhteyttä kouluun ja kiusaajan vanhempiin.
Yleisössä olleiden nuorten mielestä vanhempien puuttuminen ei aina ole automaattisesti paras ratkaisu. Oma lapsi pitää oppia tuntemaan niin hyvin, että huomaa, jos kaikki ei ole kunnossa. Lisäksi lapsen kanssa täytyy neuvotella, mikä olisi paras tapa juuri hänelle puuttua tilanteeseen. Joskus pienemmät tapaukset ehkä ratkeavat pelkästään nuorten kesken.
Opettajien tehtävänä olla yhteisön johtaja
8. Luo luokkaan hyvä yhteishenki.
Turkulainen opettaja Maarit Korhonen ärhäköitti keskustelua sanomalla, että opettajat ovat kyllästyneet kiusaamiskeskusteluun ja että enempää ei ole tehtävissä.
Opettaja Tiina Keskinen Tampereelta sitä vastoin sanoi, että opettaja voi kyllä saada luokan rauhoittumaan ryhmäytymisharjoituksilla. Luokan hyvän yhteishengen rakentamista täytyy tehdä viikoittain.
– Aina alussa käytän aikaa siihen, että luodaan hyvä fiilis luokkaan. Opettelen tuntemaan oppilaat ja oppilaat opettelevat tuntemaan minut, Keskinen sanoi.
9. Ole turvallinen aikuinen.
James Nikander jakoi haastattelussaan koskettavan tarinan siitä, miten eräs opettaja oli huomannut hänen pahan olonsa. Viisas opettaja oli ottanut pojan jututettavakseen. Asian muistelu sai Nikanderin lähes kyyneliin.
Opettajat tunnistivat oppilaiden suuren tarpeen turvalliseen aikuiseen.
– Opettaja saattaa olla jollekin aikuinen, jota näkee arjessa eniten, opettaja Rauno Haapaniemi komppasi.
Meidän kaikkien asenne ratkaisee
10. Muutetaan asenteita ryhmän voimalla.
Keskusteluillan kiteytti hyvin sanonta "Ja minä! Ja minä!" Tämä sanonta lähti Juho Rädyn kertomasta tapauksesta, jossa törkeyksiä huudelleen ison miehen sai hiljaiseksi joukon reaktio. Ensin pienikokoinen tyttö nousi seisomaan ja huomautti tökeröstä käytöksestä, mutta pian ihminen toisensa jälkeen nousi ylös ja antoi tukensa tytön rohkealle puuttumiselle.
Illan juontaja Pasi Toivonen kiteytti lopuksi, että tällaisella asenteella kiusaamiseen ehkä saataisiin stoppi. Täytyy vain olla yksi rohkea, joka uskaltaa sanoa ensimmäisen sanan. Meidän kaikkien on sen jälkeen rohkaistuttava yhdessä olemaan niitä, jotka eivät enää hyväksy hiljaista sivustaseuraamista.
