Mitä on sivistys? Ja kenelle se kuuluu? Isä Kiljunen kailottaa 1980-luvun kiljuselokuvassa kansalliskirjaston käytävillä: “Sivistys on suuri asia!” ja heti kirjaston sali on hyssyttelemässä.
Vaikka isä Kiljunen on oikeassa.
Kohtaus nousi mieleeni taas menneellä viikolla. Hyvähän se on kansalliskirjastossa hyssytellä olemaan hiljaa. Sinne asti kun päästään, ei ole enää mitään hätää.
Mutta mitä jos pienet kirjastot lopetetaan? Miten kaikkien pienten puoliorpojen paulavesaloiden kanssa käy, jotka eivät pääse raahaamaan lähikirjastosta materiaalia itselleen?
Suomessakin on sellainen ikävä tapa, että sivistyksen ei kuitenkaan odoteta olevan kaikille mahdollista. Jotkut tuhahtelevat, että “kyllä kaupunkimme kulttuuriväki on tämän aina tiennyt” ja haluavat asian olevan jatkossakin niin.
Toisaalla joku luulee, ettei hänen kuulukaan lukea vaikka monipuolisesti kirjallisuutta tai kuunnella genret ylittävästi musiikkia – vain postinumeronsa takia.
Motitamme itsemme ja toisemme.
**Tälläinen itsesensuuri **ja toisaalta Marie Antoinette -ajattelu ovat suomalaiselle yhteiskunnalle pahaksi. Meidän jokaisen tulisi pyrkiä ja vaalia mahdollisuutta kaikille avoimeen ja mahdolliseen sivistykseen.
Mahdollisuuteen oppia. Toki ihan vaikka matematiikkaa ja kieliä, mutta myös sydämensivistystä.
Sillä eivät kiillotetut kengät herrasmiestä tee, sanoo jo sanalaskukin. Toisin kuin monesti luullaan, muodollisesti ihminen voi olla vaikka mitä, muttei silti tunnista vaikka toisen ihmisen surua tai suojatieraidoitusta.
Ihmiset ovat kautta oman historiansa oppineet asioita tarinoiden kautta. Alkuun niitä kerrotiin suusannallisesti, kuvitettiin kalliopiirroksin, tehtiin lauluja, syntyi rytmejä, perinteitä ja kulttuureja.
Kirjoitustaito toi pysyvyyttä. On hyvä joskus asettua toisenlaiseen asemaan kuin itse reaalimaailmassa elää. Ymmärtää, että eripuolella maailmaa tai eri aikoina asiat ovat näyttäytyneet aivan erilaisina. Ja tajuta miten paljon niillä on siihen omaankin elämään vaikutuksia.
Elämme haastavia aikoja – totta – mutta typerintä kilpailuedullemme ja tuleville start upeille sekä menestystarinoille olisi vähentää kirjastopalveluita. Jokainen vastuullinen ja sivistynyt päättäjä ja kansalainen näkee sen kauaksi kantavat seuraukset. Ja jos ei näe, optikolla käynti ei kyllä enää riitä.
Se joka sanoo itselleen, ettei sivistys ole häntä varten tai ajattelee, ettei sivistys kuulu kaikille, saakoon uniinsa isä Kiljusen, joka ei lopeta mantraansa, ennen kuin asia on mennyt jakeluun.
Sivistys on suuri asia!
Hanna Kopra
Kirjoittaja on mainosgraafikko, äiti, onnellinen lahtelainen Helsingistä ja Yle Lahden kolumnisti