Enemmän, paremmin ja mielellään myös nopeammin. Siinäpä ahkerasti sovellettu ohjenuora nyky-Suomen malliin.
Kiihtyvä työtahti, kiivas elämänrytmi ja kaikenlainen tehokkuustempoilu on karannut käsistä, sanoo professori Jaana Erkkilä Lapin yliopistosta.
– On mennyt överiksi melkein kaikilla elämänalueilla ja koko yhteiskunnassa. Kuvitellaan, että mitä nopeammin ja enemmän tehdään, sitä tehokkaampia ollaan ja sitä enemmän syntyy myös arvokasta tulosta.
Myytti kunnon suomalaisesta
Suomalainen tehokkuusajattelu on numeroilla mittaamiseen perustuvaa tehokkuusajattelua, joka ei Erkkilän mielestä kestä kriittistä ja syvempää tarkastelua millään elämänalueella.
Me haluamme vaikuttaa kiireisiltä ja tehokkailta koko ajan, jotta lunastamme oikeuden tähän suomalaiseen ahkeruuden kruunuun.
Jaana Erkkilä
Esimerkiksi sokeasta tehokkuusajattelusta Erkkilä heittää jokaista suomalaista koskevan elämänalueen: rakentamisen.
– Tehokas rakentaminen on osoittautunut aika kestämättömäksi. Tällä hetkellä puretaan paljon 70-luvulla tehtyjä rakennuksia sen takia, että on rakennettu nopeasti ja tehokkaasti ja halvalla. Ja nyt huomataan, että ne eivät olekaan enää ihmisille terveellisiä.
Lyhyen tähtäimen tehokkuus kääntyy siis pitkän aikavälin tehottomuudeksi – eikä tämä suinkaan ole vain rakennusalan ongelma.
Mutkia oikovan tehokkuusajattelun voisi ehkä luokitella suomalaiseksi kansallisharhaksi.
– Varmaan tämä liittyy myös suomalaiseen myyttiin omasta kansastamme: että olemme ahkeraa, työteliästä ja aikaansaavaa kansaa. Mitä me varmasti olemmekin. Me haluamme vaikuttaa kiireisiltä ja tehokkailta koko ajan, jotta lunastamme oikeuden tähän suomalaiseen ahkeruuden kruunuun.
Suomalainen menee siis läpi vaikka harmaan kiven. Joku muu saattaisi haluta kiertää sen.
Paljonko haluat hosua?
Moni lähtee tehokkuustalkoisiin mukaan täysin vapaaehtoisesti.
– Aikataulutamme elämän usein niin kiireiseksi, että sinä hengästyy usein ihan jo kalenteria selaamalla.
Hirveän paljon nykyään kutsutaan tehokkuudeksi pelkkää hosumista.
Jaana Erkkilä
Hengästymispakkoa ei kuitenkaan ole, omilla valinnoilla kiireen voi nujertaa, muistuttaa kuvataiteen professori Erkkilä.
– Jokainen yksilöhän voi itse ainakin pienissä asioissa päättää minkälaisella syöksykierteellä lähtee mukaan tällaiseen hosumiseen. Hirveän paljon nykyään kutsutaan tehokkuudeksi pelkkää hosumista.
Erkkilän mielestä havahtua pitäisi myös niiden, joilla on valta päättää muiden töistä ja aikatauluista.
– Jokaisen kannattaisi koittaa miettiä, että mitä varten tätä kaikkea tehdään. Jos ajatellaan yhteiskunnan toimivuutta, niin lähtökohta on ollut se, että koitetaan luoda hyvä elämä ihmisille. Mutta onko hyvä elämä sitä, että yhä useammat uupuvat joko liiasta työstä tai sitten siitä, että työtä ei ole ollenkaan?
Lääkkeeksi ikuiseen kiireeseen ja kiivaaseen tehokkuuden tavoitteluun Erkkilä tarjoaa ajatustyötä. Itse kunkin pitäisi miettiä läpi omat arvonsa ja keskittyä sitten siihen, mikä on tärkeää. Osa ongelmaa piilee professorin mukaan kuitenkin paljon syvemmällä, yhteiskunnan rakenteissa.
Kiire ja aika ovat illuusioita
Kiivasrytminen, mehut puristava elämäntapa tappaa luovuuden. Jos aina on kiire ja aina pakko saada jotain aikaiseksi, voi olla, ettei lopulta synny paljon mitään.
Luovuus tarvitsee tyhjää tilaa ympärilleen, uskoo Jaana Erkkilä.
– Aivoissa täytyy olla tilaa jollekin uudelle. Jos kovalevy on koko ajan tupaten täynnä ja sinne tulee jatkuvasti yhä uusia virikkeitä, niin voi kysyä, että onko siellä enää edes mitään koloa, josta uusi ajatus voisi päästä ulos? Voiko siellä edes syntyä mitään ajatusta?
Aivoissa täytyy olla tilaa jollekin uudelle. Jos kovalevy on koko ajan tupaten täynnä, niin onko siellä enää edes mitään koloa, josta uusi ajatus voisi päästä ulos?
Jaana Erkkilä
Professori itse elää kuten opettaa. Hänen arkiaamunsakaan eivät ala "tehokkaasti" minuuttiaikataulussa sätkien, vaan kuvitelmalla siitä, että käytettävissä on loputtomasti aikaa.
– Herään aikaisin ja juon kaksi isoa mukia kahvia sängyssä lukien. Siinä minulla on illuusio siitä, että minulla on kaikki maailman aika tänä aamuna.
Illuusio kiireettömyydestä synnyttää kiireettömyyttä. Aivan samoin kokemamme kiire on sekin Erkkilän mielestä usein pelkkä illuusio.
– Onko oikeasti kiire, vai onko se ikään kuin tarttuva tauti, jonka imee ilmasta itseensä ja kuvittelee, että on kiire?
Hitaan ajattelun laboratorio on avoinna Rovaniemen Rotkossa Galleria Kajo 3:ssa 22.-30.10.2014. Kuvataiteen professori Jaana Erkkilä vetää laboratoriota.