Taidekehystämö Laurosen omistaja Sinikka Lauronen kertoo, että taiteen kehystämisessä ei ole yhtä nyrkkisääntöä, mutta silti tietyt lainalaisuutensa. On eri asia kehystää modernia taidetta tai ulkomaan lomareissuilta tuotuja teoksia.
– Kun lähdetään 1920-40 -lukujen töiden pariin, on erityisen tärkeää kunnioittaa työtä, Lauronen sanoo.
Hänen liikkeessään on lähes 400 kehysmallia. Erityisesti silloin, kun käsissä on erityisen koskettava työ, rahalla ei ole asiakkaalle niin paljon väliä kuin tavallisempaa työtä kehystettäessä. Laurosen käsien läpi on 28 vuoden aikana kulkenut suuri määrä taidetta.
– Sanon kyllä asiakkaalle suoraan, että ei pilata hyvää työtä väärillä kehyksillä, vaan kunnioitetaan työtä, Lauronen toteaa.
Ei pilata hyvää työtä väärillä kehyksillä.
Sinikka Lauronen
Toisen sukupolven tyylirikko
Lauronen käyttää termiä toisen sukupolven tyylirikko. Se tarkoittaa sitä, että hyvään työhön laitetaan mahdollisimman halvat kehykset. Ja että moni asiakas kyllä tykkää taideteoksestaan, mutta ei halua ymmärtää, että se vaatii tietynlaiset kehykset päästäkseen oikeuksiinsa.
– Saatetaan sanoa, että meillä on hopeaa, ei meille sovi kulta tai etten tykkää kullasta, vaikka työ vaatisi nimenomaan kullanväriset kehykset toimiakseen. Olepa siinä sitten kahden tulen välissä, Lauronen hymyilee.
Hän kysyy asiakkaalta, millaiselle seinälle taulu on tulossa ja mitä taulun lähettyvillä sijaitsee. Hän auttaa asiakasta tai toimii hänen puolestaan väriopin ja sommittelun mestarina.
– Kodeissa rakastetuin työ laitetaan edelleen näkyvimmälle paikalle, esimerkiksi sohvan yläpuolelle, Lauronen sanoo.
Laurosen mies työskentelee samalla alalla, joten kahden ammattilaisen kodissa ei säästytä erimielisyyksiltä.
– Mieheni on hyvin pedantti eli kaiken pitää olla millilleen. Itse en ole niin tarkka, Lauronen nauraa.