Kuntien tiukka taloustilanne näkyy urheiluseurojen kukkaroissa. Vaikka seurojen saamia valtionosuuksia on viime vuosina nostettu, ovat kohonneet kenttä- ja tilavuokrat vetäneet monen urheiluseuran talouden tiukalle.
Kun kulut nousevat, joutuu yhä useampi seura turvautumaan omaan varainhankintaan.
– Varainhankinta on merkittävässä osassa, mutta sen varaan ei pysty suoranaisesti laskemaan mitään menoja. Varainhankinnalla on tarkoitus lähinnä helpottaa perheiden rasitusta taloudellisesti, sanoo Tikkurilan palloseuran toiminnanjohtaja Timo Rönkkö.
Tuotteiden myynnistä sponsorisopimuksiin
Urheiluseurojen varainhankinnasta tulee monelle ensimmäiseksi mieleen wc-paperin ja keksipakettien myynti. Tämä mielikuva on kuitenkin vanhentunut, sanoo Rönkkö.
– Paljon meille tarjotaan myyntiin tuotteita, joiden myynnistä saisimme jotain provisiota. Sitä me emme suosittele. Tietysti joulun aikaan on jonkin verran keksi- ja karkkimyyntiä, mutta kyllä me pääsääntöisesti pyrimme toimimaan sillä tavalla, että tarjoaisimme järjestölle jotain, mitä he tarvitsevat.
Tikkurilan palloseuralla on oma business club, johon kuuluu paikallisia yrityksiä. Yritykset maksavat klubiin kuulumisesta 250–500 euroa vuodessa.
– Pysymme tässä Tikkurilan alueella ja pyrimme tuomaan pääsääntöisesti mainonnallisesti näkyvyyttä alueen yrittäjille ja toimijoille ja heidän kauttaan sitten jäsenistölle etuuksia ja tarjouksia, Rönkkö kertoo.
Puhelinliittymiä ja sähkösopimuksia
Tele Finland ja Valo aloittivat elokuussa kampanjan, jossa urheiluseura saa 50 euroa jokaisesta sen kautta tehdystä liittymäsopimuksesta. Myös energiayhtiö Loisteen sähkösopimuksista urheiluseuroilla on mahdollisuus ansaita 20 euroa per sopimus.
Molemmissa tapauksissa lopullisen liittymä- tai sähkösopimuksen tekee asiakas yhdessä yrityksen kanssa. Seurat ainoastaan mainostavat sopimuksia mahdollisuutena tukea seuran toimintaa, muistuttaa Valo ry:n Anttila.
– Seurojen näkökulmasta on pyritty luomaan helppo tapa kerätä rahaa ja vielä sellainen tapa, joka ei olisi elinkeinotoimintaa. Seura ei ole siinä aktiivisena myyjänä vaan välittää vain tietoa ja saa jonkun provision siitä.
Tele Finlandin mukaan ajatus liittymien kautta urheiluseurojen tukemisesta tuli harrastavien lasten vanhemmilta.
– Palaute, mitä tuli vanhemmilta, oli että mitä helpompaa sen parempaa. Tässä on yritetty miettiä kaikki mahdollisimman helpoksi, kertoo Tele Finlandin kehityspäällikkö Tiina Paakkunainen.
Seuroilla ei ole velvollisuutta saada aikaiseksi tiettyä määrää sopimuksia, mutta kun asiakas on tehnyt liittymäsopimuksen, on sen pysyttävä voimassa puoli vuotta ennen kuin seura saa siitä rahaa.
"Ei lähdettäisi vieraille vesille kalastamaan"
Vaikka varainhankinta on yhä tärkeämpää monille seuroille, kehottaa Valo ry:n Rainer Anttila seuroja pitämään varainkeruun maltillisena. Säännöllinen myyntityö saatetaan katsoa elinkeinotoiminnaksi, jolloin siitä pitää maksaa verot.
– Suosittelen, että kun tällaisia varainhankintatempauksia tai muita pohditaan, niin ne olisivat mahdollisimman lähellä sitä oman aatteellisen tarkoituksen tukemista. Ei lähdettäisi merta edemmäs kalaan vaan pysyttäisiin siinä, että järjestettäisiin vaikka niitä liikunta- ja urheilutapahtumia eikä lähdettäisi vieraille vesille kalastamaan.
Vastuullisen lahjoittamisen yhdistyksen, Vala ry:n pääsihteeri Pia Tornikoksi muistuttaa, että varainhankinnassa pelisääntöjen tulisi olla selvät sekä rahankerääjille että lahjoittajille.
– Myyntitoiminta on hyvin käytetty tukemisen muoto ja se koetaan hyväksi tavaksi tukea. Eettisyydessä pitää miettiä myös kohderyhmää: kenelle esitetään tukemisen toive. Tukeminen ja tuotteen ostaminen ei saa olla pakko.
Valo ry:n Anttilan mukaan seuroja onkin ohjeistettu siihen, ettei vanhemmista saisi tuntua siltä, että jokin tuote olisi pakko ostaa.
– Seurojen ei pidä määrätä mitään velvoitteita, että kaikkien olisi pakko myydä, tehdä tai ostaa tietty määrä. Kaiken pitäisi olla aidosti vapaaehtoista.