Notkea Rotta -yhtyeen toinen keulahahmo, kuminenästään tunnettu Rotta (Mikko Sarjanen) eli vaisua aikaa ennen luovuuden tornadon, Rane Raitsikan (Harri Jäntti), tapaamista. Notkea Maa (2010) -soololevyn jälkeen bileet oli loppu, kirjat luettu, tekstit kirjoitettu ja musiikit soitettu.
Ainakin siltä tuntui.
– Sitten Rane otti yhteyttä, tutustuttiin ja duunattiin Notkean Rotan "paluulevy" 2012, ja kipinä syttyi uudelleen. Notkea Rotta -homman mä osaan. Se on äärimmäisen tuttu ja turvallinen leikkikenttä. Eikä siinä mitään vikaa ole, Rotta pohtii.
Jotain muuta oli silti saatava, uusia haasteita ja tuulia. Rotta oli jo jonkun aikaa miettinyt, osaako hän tehdä mitään muuta.
Tämän testaamiseen avautui mahdollisuus, kun ison Notkea Rotta -kollektiivin aktiivinen liikutteleminen osoittautui aikataulu- ja elämäntilannesyistä hankalaksi. Porukan aktiivisin kolmikko päätti panna uuden projektin rinnalle pyörimään ja katsoa, mitä tapahtuu.
Oho. Tämmöinen sitten tuli.
Tänään perjantaina julkaistaan Atomirotta-trion ensimmäinen albumi Atomirotta I. Rane Raitsikka, Rotta ja J. Pajulaakso (Jyrki Pajunen) tarjoilevat hillittömän kattauksen sangen, noh, notkeaa musiikkia.
Rotta on itsekin hieman hämmentynyt uudesta albumista.
– Niin. Oho. Tämmöinen sitten tuli. Me haluttiin tästä poikkeava juttu ja tehdä ihan kaikkea. Tämä eka levy on sellainen testikenttä uuteen maailmaan, ja nyt päästään kunnolla duunaamaan Atomirotta-musiikkiakin, Rotta kertoo.
Vielä ei siis ole päästy täysin perille Atomirotan maailmaan, mutta matkalla ollaan ja hyvää vauhtia. Rotan mukaan Rane elää aikamoista luovuuden aikaa.
– Se mies on musahullu, diipimmissä mausteissa keitetty kaveri. Mutta kyllä mä sen vielä kiinni otan.
Uuden edessä
Koko bändi on uuden edessä. Mutta kimpassa tekemällä oppii – homma toimii. Tai sitten ei toimi. Rotta saattoi kirjoittaa samaan biisiin kahdeksat eri sanat.
– Oli saatanan vaikeaa kirjoittaa laulua, kun kymmenen vuotta on kirjoittanut pelkkää räppiä. Jouduin koko ajan kysymään kavereilta mielipidettä. Vieläkin opettelen pois pinttyneimmistä räp-maneereista.
Kavereiden vastaus olikin usein, että "jätä nyt välillä ne pakarat pois. Tämä on ihan kiva, mutta se on Notkeaa Rottaa, ei Atomirottaa".
Ja sehän ei käy, sillä Notkea Rotta on fiktiivinen, Itä-Helsingin skenessä pöhisevä naamaripäinen hahmo, osa isompaa kollektiivia ja saagaa.
Nyt piti opetella tavujen sorvaamista riffeihin ja melodiakulkuihin, siis ihan perinteistä laulunkirjoittamista.
Atomirotta taas on kolmen lahjakkaan muusikon uusi tasavertainen bändi, jonka musiikki on syntynyt etupäässä kokeilemalla, soittamalla ja keskustelemalla.
– Aika näyttää, olisiko jotain pitänyt tehdä toisin esimerkiksi sovitusratkaisujen suhteen. Mutta toisaalta, mitä noita miettimään, nyt paahdetaan eteenpäin.
Yksi Rotan pulmista oli kertosäkeiden kirjoittaminen.
– Räpissä ei ole varsinaisia kertsejä, vaan se on pääasiassa sellaista blaastaamista ja hokemista, nyt piti opetella tavujen sorvaamista riffeihin ja melodiakulkuihin, siis ihan perinteistä laulunkirjoittamista.
Yhdysvaltalaisen muusikon ja lauluntekijän Bruce Springsteenin tyyli kertoa tarinoita kiehtoo Rottaa. Kotimaisista hän nostaa esille Dave "Isokynä" Lindholmin.
– Dave ei tosin "laula novelleja", vaan hän maalaa pikemminkin impressioita, hetkiä, muutamilla sanoilla. Äärimmäisen kiehtova pelikenttä.
Pesäero
Vaikka Rotta haluaa vetää selkeän eron Notkean Rotan ja Atomirotan välille, niin jälkimmäisen keikoilla tullaan kuulemaan, illan fiiliksen mukaan myös Ranen kirjoittamia Notkean Rotan biisejä ja muutamia täysin uudelleen sovitettuja, Atomisoituja versioista klassikoista, jotka sopivat tyylillisestikin repertuaariin.
Jos idea tulee, niin miksi odottaa?
Levyllä kuullaan muhkeita mimmikuoroja ja torvisektioita, mutta siitä huolimatta bändi pysyy lavoilla ainakin toistaiseksi triona. Levy on eri juttu, studiospesiaali.
– Me päätettiin, että jos joku idea syntyy, niin se toteutetaan. Mä en olisi koskaan soittanut Michael Monroelle, että Rotta täällä terve, tulisitko vierailemaan levyllä. Mutta Rane tuntee niin paljon jengiä, että hänelle se oli ihan luontevaa. Jos idea tulee, niin miksi odottaa?
Atomirotan levyllä vierailevatkin muiden muassa Sami Yaffa, Michael Monroe, Lama-yhtyeen Epe, Fabulettes, pitkän linjan Notkis-rumpali Janne Parviainen sekä Sound Explosion Bandin rumpali Jokke Bachmann.
– Joken piti tulla vetämään yksi biisi, mutta hän päätyikin puolelle levyn biiseistä. Tyyppi istahti luonnollisesti muutamien biisien vinksahtaneeseen grooveen.
Solmu aukeaa
Moni biisi on saanut alkunsa Ranen kitarariffeistä ja -melodianpätkistä. Alkuideat sanoihin ovat syntyneet usein yhteistyöllä ja "sun-liirum-sun-laarum"-periaatteella.
– Rane on saattanut laulaa melodiaa tai riffiä esitellessään ihan mitä tahansa sylki suuhun tuo, ja sitten se onkin osoittautunut älyttömän toimivaksi, Rotta kuvailee.
Tekstin ytimen synnyttyä Rotta ryhtyi rakentamaan, laajentamaan ja kehittämään tarinaa. Monista biiseistä oli useita versioita, joista Pajulaakso ja Raitsikka antoivat palautetta. Hyvin usein yksinkertainen oli se paras vaihtoehto.
Tai jopa se ensimmäinen demoversio.
– Moni miettii, että onko biisien tarinat kirjoittajan omasta elämästä ammennettu. Mutta vaikka kuinka kertoisi henkilökohtaisia juttuja, niin kyllä ne on aina kerrottu jonkinlaisen sisäisen kertojan kautta, Rotta pohtii.
1,5 vuotta hakattiin päätä seinään, ja nyt siihen tuli vihdoinkin se vapauttava reikä.
Kesällä Atomirotta oli pahasti solmussa. Ongelmana oli materiaalin runsaus. Bändillä oli käsissään järjettömän kokoinen jäsentelemätön massa.
– Me käännettiin tekotapaa ja päätettiin tehdä valmiiksi yksi biisi, nollasta alkaen, yhdessä päivässä sävel ja sanat, ja katsoa mitä tulee.
Siitä tuli Hima taas, ja vyyhti alkoi purkautua.
– Vähänkö tämä on ollut terapeuttista käydä näitä biisejä läpi puhumalla... 1,5 vuotta hakattiin päätä seinään, ja nyt siihen tuli vihdoinkin se vapauttava reikä. Meillä on läjä biisejä valmiina jo seuraavalle albumille. Ovi auki, laituri tulee! Siinä sukelletaan vielä syvemmälle, Rotta lupaa.
Atomirotta II on tarkoitus julkaista ensi vuoden puolella. Eli uutta terapiasessiota taitaa pukata.
Sitä odotellessa
Tässä on Atomirotta I, Rotan avaamana, olkaa hyvät! Biisisitaatit ovat Rotan itse valitsemia.
Puupää
– Tämä biisi syntyi Ranen suoblues-henkisestä riffistä. Oikeastaan levyn kolme ekaa raitaa ovat ainoat blaastaavammallalla räppistaililla kirjoitetut.
"ampunu tankilla, lentäny Cessnaa"
Puupäässä tyylikeinona on beat-lyriikka. Tarinan kaveri saa tarpeekseen ja päättää nostaa kytkintä.
– Eetos on siinä, miten se kaveri lähtee. Tähänkin syntyi monia eri kertsejä, mutta me päädyttiin siihen, että "mä meen, jääkää te". Taustalla on myös sellainen tietynlainen nykyaikaa leimaava "kun mikään ei riitä" -ajatus.
Aurinkoon
Aurinko-rallin johtotähti on eräänlainen Bruce Springsteenin tarinankerrontatyyli.
skippaa skeida, mitä et jaksa kantaa
– Biisin ensimmäinen versio oli vähän laimea perusräppi rujon biitin päälle. Sitten tuli yksi kitaravelho lisäämään mukaan kokonaisen sävelmän.
Biisissä kaverilla on menneisyys, eikä sen ote hellitä.
Älä pelkää Atomirottaa
Jos albumin ensimmäinen raita oli "kun mikään ei riitä" -meininkiä, toinen yleisempi henkinen stoori, niin kolmas raita on täysin erilainen.
habaneroa tähän sielunmaisemaan
– Biisissä on läppää ja mieletön energia. Siitä oli monta eri versiota ja eri osia. Lopputuloksessa on mielettömiä muodonmuutoksia. Tekstissä on tulevaisuuden Suomi-utopiaa, positiivisten linssien läpi katsottuna.
Rotta on aina hieman vierastanut alleviivaavan kantaaottavaa kirjoittamista, sillä hän pitää sitä hyvin hienovaraisena lajina.
– Se voi kapsahtaa hyvin äkkiä omaan nilkkaan, ja lapsi saattaa lentää paasauksen pesuveden mukana. Mutta siviilissä toki ainakin yritän olla asioista jotain mieltä.
Skruudaamaan
– Nyt päästiin levyn tekoprosessia hyvin kuvaavaan biisiin.
Tarina syntyi studiolla, samaan tapaan kuin suurin osa koko levystä.
hodaria tilatessa tajusin, taas mogasin
– Ranella oli sävelmä, jonka hän esitteli, ja lauloi hatusta vaan mitä mieleen juolahti. "Sä lähdit skruudaamaan" ja niin edelleen. No, lopulta säkeistöjen sanat syntyivät just sen ekan lauletun kertsi-idean ympärille ja se oli siinä.
Miksi lähteä väkisin vääntämään, jos homma toimii? Toisin kuin tarinan kaverilla...
– Kaikille on käynyt näin, mahdollisuus meni, mogasin. Koruttoman tuttu tarina, jota tapahtuu joka viikonloppu, joka paikassa.
Rane räppää ja laulaa koko biisin yksin.
Haudoille
– Tämä on ekoja Ranen Atomirotalle tekemiä sävellyksiä. Se kävi vuoden aikana läpi monta muodonmuutosta ennen kuin löysi uomansa reippaassa ska-punk-poljennossa.
Tässä tapauksessa positiivisessa dead homies -hengessä.
ei ne minnekään oo kadonnu
– Biisissä on sellainen spirituaalinen viba. Niin kauan kuin frendit ovat muistoissa, he eivät ole täysin kuolleita. Olkoon kuinka kornisti tahansa sanottu.
Tekstissä esiintyy tuttuja ja mieleenpainuvia hahmoja: mukana ovat Smackin Claude ja Unicefin tulennielijä-Tino. Mutta kuka hitto on näkkileipä-Nape?
– No, kuka lie. Sitä voi jengi miettiä, Rotta virnistää.
Osuu ja uppoo
Biisin työnimi oli Friikkidisco, jossa Rane räppäsi tavut siansaksalla ja Rotta sorvasi niihin tarinan.
– Ranen sävellyksessä tuntuu sellainen 70-luvun lopun huuruinen Rolling Stonesin riffimaailma. Siihen lähdettiin sitten hakemaan oikeaa fiilistä.
silmät heittää kuperkeikkaa
Tarinassa Rotta vie kuulijan jonkin pienen kylän savuiseen yökerhoon, jossa hiki valuu. Notkean Rotan pornosta ja panemisesta on otettu askel kohti erotiikkaa ja aistillisuutta.
– Biisin riffi ja fiilis toi rytmityksen, johon sitten yhdistyy puhetta ynnä muuta peruslaulun lisäksi. Siinä on sellainen savuinen yökerhotunnelma, jossa silmät kiiluvat. On se hieman sleazy ja huohottava...
Mutta lopussa on kaunis lupaus.
– Ja Rane vetää tässäkin liidit.
3 sormee
Helsingin Kurviin sijoittuva aggressiokuvaus on koko Atomirotan yhdessä sanoittama.
sarvikuono alko tanssia
– Halusimme tarttua ensimmäisiin fiiliksiin ja kuviin. Kaveri painaa perseaukisena takki auki Kalliossa äärimmäisen aggressiivisena, mutta toivo elää. Ehkä. Jonkinlainen kipinä vilahtaa.
Biisissä hakkaavuus on tärkeää, myös tekstin tasolla.
– Haimme siihen kovia konsonantteja painottamaan sanomaa. Tämä on levyn biiseistä musiikillisesti stydimpi.
Muistin filminauhaan
Biisi kulki työnimellä Leevi lentää.
– Yhtenä kesäpäivänä olimme studiolla ja Rane lauloi pojalleen Leeville, joka oli usein meidän mukana, samalla kun soitti biisin aihiota. "Leevi lentää ja kieriskelee…"
Rotta alkoi tietysti heti vatvoa ja pyöritellä päässä Putineita, maailman romahtavia rakenteita, talouskriisiä ja muuta ylevää. Eikä siitä tullut mitään.
bensavalokaan ei pala
– Aika pian siinä sitten rennon läpänheiton tiimellyksessä päädyttiin duunaamaan ralli, skidisti Ice Cuben legendaarisen It Was a Good Day -hengessä. Biisi kertoo yhdestä kesäpäivästä meidän elämässä. Jokaiselle on oma säkeistö.
Säkeistöt syntyivät Rotan kynästä lopulta yhdessä yössä. Kertosäe tehtiin musiikillisesti loppuun myöhemmin.
– Taas päädyttiin siihen, mistä oli lähdetty. Se Ranen laulu Leeville toimi parhaiten.
Hyvät asiat, kuten nasta kesäpäivä, tallentuvat piilotajuntaan, muistin filminauhaan.
Vaahtopäät
Tätä biisiä Rotta ei voi kuunnella nauramatta. Jälleen kerran Raitsikka oli ilmestynyt studiollemukanaan pätkä melodiaa. Sen hän esitti laulaen "vaahtopäät tuovat viestin Meksikosta", ilman mitään kummempia kelailuja.
mieli pyörii viikon päässä
– Helvetti! Se teksti sopi ihan täydellisesti. Se on älytön ja samalla täysin toimiva. Siinä kiteytyy eka fiilis, joka melodiasta tuli. Nämä laulubiisit ovat täysin Ranen hommia.
Vastakohtana surffikitaroiden liruttelulle tarinassa on todella ahdistunut kaveri, joka on jumissa oman päänsä sisällä.
– Kaveri ei ole oikein missään.
Syvempää merkitystä voi halutessaan keksiä. Mutta sitä ei ole. Vaikka Rotan mielessä saattoikin pyörähtää maailman huumausainekaupan uusjakoon perustuva analyysi.
Silmät sulkemalla
Biisistä on Rotan mukaan tehty miljoona eri versiota, josta päädyttiin tällaiseen riisuttuun.
– Juttu rakennettiin vanhan sample-loopin päälle. Tekstissä tavoitteena oli saada kerrottua pienillä ja vähillä sanoilla isompi tarina.
yö virittelee fimiään
Biisi oli Rotalle taloudellisemman tarinankerronnan testaus vastakohtana räp-maailmasta tutulle "kolme kertaa 35 rivii" -papatukselle.
– Siinä funtsitaan myös mielikuvituksen voimaa ja mukanaoloa. Kaiken kaikkiaan makee staili ja maailma. Ja avoin loppu.
Mahtipontinen kertosäe ei tässä vaan toiminut, joten se jätettiin pois.
– Kitaramelodiat kuljettavat ja kommentoivat. Mä teen tästä vielä joskus salaa extended-remixin, jossa on mukana jokainen Ranen biisiin soittama soolo. Se oli yhtä itkua kuunnella niitä siinä sohvalla.
Paluu Pattayalle
Vaikka kyseessä on Pattaya-biisi, niin tämä ei välttämättä ole NotkeanPattaya pomppii-biisin jatkoa.
Tom Yam, nam nam, sawadee ka
– Tunnen itse monia tyyppejä, jotka perhe-elämäkokeilun jälkeen ovat heittäneet pyyhkeen kehään. Kundit ovat jättäneet lapsensa ja muuttaneet Thaimaahan ikuiseen kesään. Surullista. Ei osata ottaa vastuuta tai kyetä kantamaan sitä. Mutta se on vaan tietysti yksi stoori. Moni panee surffi-bungalowin pydeen ja muuttaa gimmansa kanssa hyvillä fiiliksillä päiväntasaajalle kyllästyttyään lopullisesti tähän kahdeksan kuukauden kaamokseen ja mausteettomaan jauhelihaan. Stooreja on monia ja tää on yks niistä.
Ei sanoja
Rotan mukaan biisi kuvastaa ehkä eniten levynteon prosessia.
– Mä vetäsin sen viimeisen version purkkiin joku kolme päivää ennen kuin levy lähti painoon.
Aiemmat versiot olivat kuulostaneet "ihan hyviltä", mutta nyt se ei riittänyt.
– Jumitettiin sitä säkeistöä, ja meikä veti siihen kauheella vimmalla sellaista perushyvää räppigamaa.
Idea lopulliseen tekstiin lähti siitä, kun Raitsikan ystävän läheinen oli juuri kuollut.
ei löydy sanoja
– Mietittiin sitten, miten vaikea on löytää sanoja tilanteessa, kun toinen on aivan hajalla. Rane veti siihen viikkoa ennen masterointia täysin uudet melodiat, ja sit mä juoksin himaan hakkaamaan stooria. Ei sanoja on musiikillisesti eräänlainen atomifunk, jota Michael Monroe täydentää himmeellä New Orleans -henkisellä itkuvirsi ilman sanoja -vedolla.
Aivan kuten kyseisessä kaupungissa on tapana juhlistaa vainajaa, musiikin voima saattaa lopussa sielut yläkertaan.
– Tätä vikaa versiota bändi ei ehtinyt paljoa enää ihmetellä, vihoviimeisestä deadlinestä ei ollut varaa lipsua.
Mutta ei se haittaa: Muistin filminauhaankin jäi demoräpit, koska niitä ei ylitetty.
– Spontaanin ensioton taika.
Hima taas
– Himassa on Atomille ominainen tyylien kirjo. Räppiä, melodinen kertsi, itkevää kitaraa. Se kertoo vaikkapa kotiinpaluusta ja kaupungin hyvistä puolista.
Juttua heittämällä ja ideoita poimimalla saatiin aihio, jota alettiin porukalla työstää.
valtamerten kautta valoon majakan
– Se on simppelisti duunattu. Aluksi siinä oli mulla paljon Notkis-tyylistä kikkailua, mutta kundit sanoi, että unohdetaan noi nyt tästä. Säkeistöjen lopputulos on kimpassa kelattuja, vaihteeksi niitä hyviä välähdyksiä Helsingistä, ei mitään kummempaa.
Paketissa on tietysti mukana myös ripaus kaipausta.
– Ehkä joku gimma on lähtenyt. Tai jätkä. Tai sitten kertoja, joka kaipaa kotiin, tiedä häntä. Se oli siinä.