Yle Uutisten viikonvaihteessa avaamat lemmikkikeskustelut ovat poikineet värikästä keskustelua eläinten hoivasta ja asemasta perheessä. Tampereen kaupunginpraktikkoeläinlääkäri Kirsi Hammar kertoi haastattelussa kaipaavansa maalaisjärkeä lemmikien pitämiseen. Hammarin mielestä on hyvä, että lemmikki otetaan perheenjäsenenä mukaan arkeen, mutta sen paikka on arvoasteikossa viimeisenä.
Hammar myös sanoi, että eläimen pitää saada olla eläin ja toteuttaa niitä tehtäviä, joihin se on jalostettu. Muuten eläin voi stressaantua.
Yle Uutiset kysyi kuinka lemmikkejä hemmotellaan ja onko niiden inhimillistäminen mennyt liian pitkälle. Nimimerkki_ Koira-alalla työskennellyt_ on nähnyt, miten käy, jos koira ei saa toteuttaa itseään.
Oma kokemukseni aiheesta sisältää satoja koiria, eri rotuisia ja kokosia, erilaisista lähtökohdista, hyvin erilaisissa perheissä. Olen nähnyt paljon hyväntahtoisia ja tietämättömiä ihmisiä, jotka ovat inhimillistämällä koiraa ja ennen kaikkea laiminlyömällä koiran perustarpeita saaneet koiran voimaan pahoin.
Suuri osa keskustelijoista on sitä mieltä, että inhimillistäminen on mennyt liian pitkälle.
En ymmärrä nykyistä suuntausta lemmikkien kanssa, kun niitä pidetään tärkeämpänä kuin omaa sukua.
Moni unohtaa koiraansa rakastaessaan, ettei se ole ihminen. Koira kaipaa liikuntaa ja touhuamista, ei lässytystä ja sylittelyä. Jokainen rotu, ihan jokainen, on ennen kaikkea eläin. Vaikka olisi kuinka söpö taikka viisas.
Olen aina ollut tekemisissä eläinten kanssa, mutta koskaan niistä en ole väsännyt ihmisen korviketta, siis rinnastanut toisiinsa. En ymmärrä nykyistä suuntausta lemmikkien kanssa, kun niitä pidetään tärkeämpänä kuin omaa sukua.
Lemmikki tai lellikki - yhtä typeriä molemmat. Termi eläinseuralainen kertoo neutraalisti, mistä on tai pitäisi olla kyse.
Lemmikit ovat miljardibisnestä
Lemmikkeihin käytetään valtavasti rahaa. Pelkästään koira-alan liikevaihto on Satakunnan ammattikorkeakoulussa tehdyn selvityksen mukaan yli 800 miljoonaa euroa vuodessa. Nimikerkki Kissa arvostaa kertoo, millaisia uhrauksia perhe teki kissan hoidossa.
Meillä tingittiin omasta ruuasta viime vuonna, kun kissalla oli sitkeä korvatulehdus. Sille annettiin kolmea, neljää eri lääkettä useina kuureina jopa viidesti vuorokaudessa. Keskosvauvan vanhempana koen, että kipeän eläimen hoitamista voi hyvin verrata keskosvauvan hoitoon työläydessä, kalleudessa ja sitoutumisen suhteen.
Myös nimimerkkiMe olemme yksikkötinkii tarvittaessa omista menoistaan.
En valita. Syön itse vaikka vähän vähemmän, jos tiukkaa tekee.
Minä ja koirani olemme perhe, taikka koiranäkökulmasta pieni lauma. Vaikka olen köyhä, en voisi kuvitella eläväni ilman koiraa - en tule aina oikein juttuun muiden ihmisten kanssa, mutta kaipaan silti lenkkiseuraa ja asuinkumppania. Kalliiksihan eläimen pito tulee, vaikka en mitään turhaa krääsää ostelekaan, laadukas ruoka ja eläinlääkärikäynnit kuitenkin itsessään ovat suuria kuluja. En valita. Syön itse vaikka vähän vähemmän, jos tiukkaa tekee.
Toisaalta monet epäilevät, että lemmikkien omistajia rahastetaan.
Eiköhän tässäkin ole homma lähtenyt lapasesta, kun kauppiaat ovat alkaneet tyrkyttämään lisärahan toivossa kaikkea turhaa krääsää muka välttämätöminä tarpeina myös lemmikkien omistajille.
Lemmikkien pukeminen takkeihin ja tossuihin saa keskustelijoilta ymmärrystä silloin, kun ilmasto niin vaatii. Sen sijaan esimerkiksi koirien varustelua kuten lapsia pidetään kauhistuttavana.
Olen nähnyt rattaat, joissa istui kaksi pientä koiraa puettuina vaatteisiin. Ymmärrän se, jos takki laitetaan turrin päälle kylmänä päivänä, mutta bling bling -vaatteet ja -rattaat... Koirat ja kissat eivät halua olla vauvoja vaan eläimiä.
Yhdelle "hän, toiselle "se"
Lemmikin kutsuminen "häneksi" jakaa mielipiteitä.
Aivan liian pitkälle on menty lemmikkien kanssa hössöttämisessä. Eläimestä puhutaan persoonapronominillä "se", ihmisestä vastaavasti "hän". Eläin on AINA alempana hierarkiassa kuin ihminen.
Itse en osaisi edes koskaan sanoa eläimestä "hän", vaikka itsellänikin on ollut hyvinkin "läheisiä" eläinapulaisia, mutta täällä maalla ymmärretään edelleenkin evoluution mukainen järjestys kaikelle elävälle.
Käydessäni eläinlääkärissä vastaanottoapulainen puhui koirastani "hän". Kas, kun ei teititellyt tai sanonut "Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa".
Toisille lemmikki on ehdottomasti "hän".
Kas, kun ei teititellyt tai sanonut "Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa".
Kyllä koira ymmärtää ihmisen ihmiseksi ja toimii myös sen mukaan. Ymmärtääkö koira puhetta? Varmasti ymmärtää. Meillä piti käyttää muunlaisia ilmaisuja, kun oltiin johonkin lähdössä. Sittenkin he ymmärsivät! Kun aloin saada sydänoireita " hän " odotteli ja vahti tavallista enemmän.
Minun lemmikkini ovat "hän" ja fiksumpia ja tärkeämpiä minulle kuin suuri osa tuntemistani ihmisistä. En kuitenkaan pue heitä vaatteisiin tms. vaan pyrin tarjoamaan lajityypilliset olosuhteet.
Helliminen tärkeää - myös omistajille
Lemmikkien helliminen perheenjäseninä saa ymmärrystä useilta isänniltä ja emänniltä.
Meillä kaksi seurakoiraa, rotu katsottu tarpeeseen. Kaksi koska parasta virikettä koiralle on toinen koira. Paljon saavat hellyyttä ja hoitoa. Öisin nukkuvat makkarissa ja välillä käyvät vieressä, jos haluavat. Hieman lapsen korvikkeita ovat, kun ei niitä ole.
Eläinten inhimillistäminen ja niistä välittäminen ovat aivan eri asioita, jos inhimillistäminen tarkoittaa, että ei ota eläimen lajityypillisiä piirteitä huomioon. Mutta jokainen saa rakastaa eläintään niin paljon kuin haluaa, eikä se muille kuulu, vaikka se olisi korkeallakin jollain "arvoasteikolla". Pääasia on, että ihminen kohtelee eläintä hyvin ja pyrkii ymmärtämään sitä.
Monien mielestä eläinten hemmottelusta ei ole haittaa. Huomiota pitäisi kiinnittää lemmikkien huonoon kohteluun.
Varmasti enemmän on ihmisiä, jotka eivät pidä mitään huolta hankkimistaan eläimistään ja kohtelevat niitä kaltoin.
Varmasti enemmän on ihmisiä, jotka eivät pidä mitään huolta hankkimistaan eläimistään ja kohtelevat niitä kaltoin. Todellinen ongelma ovat varmasti huonosti hoidetut eläimet, joista mm. kodittomien kissojen suuret määrät kertovat. Enemmän noita pihanperän häkkivankeja ja kodittomia kissoja tuntuu olevan kuin eläimiä, joita hoidetaan "liikaa".
En tunne ketään, joka inhimillistäisi lemmikkiään liikaa tai lellisi sen pilalle. Kylläkin liian monta sellaista, jotka eivät tarjoa lemmikilleen peruslaatuista ruokaa, liikuntaa ja sairauden sattuessa lääkärin hoitoa.