Tuula Kuivanen suhaa autollaan oman Nurmijärven kodin, Espoon Leppävaaran työpaikkansa ja muistisairaan 85-vuotiaan äitinsä Helsingin Kallion kodin väliä. Tytär jää usein äidin luokse yöksi. Viikonloput he viettävät usein Tuulan Nurmijärven talossa. Myös työpäivän aikana äiti saattaa soittaa ja kysyä, mihin hänen piti mennä, tai kertoa, että avaimet ovat jääneet kotiin.
Kuivanen on hoitanut äitiä jo monta vuotta työnsä ohella. Muita omaisia äiti-Hilkalla ei ole. Tuula Kuivanen kertoo, että kun omat lapset ja mies asuivat kotona, elämä oli kaoottista ja vaikeaa. Tytär paloi loppuun ja joutui itse jäämään sairaslomalle. Tämän jälkeen hän jäi vuorotteluvapaalle hoitamaan äitiä.
Sitten hän ymmärsi pyytää työnantajalta mahdollisuutta tehdä lyhennettyä työviikkoa. Nyt hän saa muutaman satasen omaishoidon tukea, mikä ei tietenkään korvaa kokonaista palkkaa, mutta oma jaksaminen on nyt tärkeää.
Nykyään Tuula innostuu myös omasta työstään opettajana ja hän on oppinut sulkemaan huolen äidistä pois työpäivien ajaksi – ainakin melkein.