Hyppää sisältöön

Ruotsalainen hetki -elokuva lähti kostean kesäillan älynväläyksestä

Näyttelijät Elina Knihtilä, Minna Haapkylä, Hannu-Pekka Björkman ja Tommi Korpela saivat kesäisenä iltana idean. He toteuttivat yhteisen elokuvaprojektin, jossa jokainen pääsi ensimmäistä kertaa elämässään ohjaamaan elokuvaa. Lopputuloksena syntyi musta komedia kajahtaneesta iskelmälaulajasta.

Minna Haapkylä, Tommi Korpela.
Tähtihetkessä vierailivat ohjaajan saappaisiin hypänneet näyttelijät Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman.
Jenni-Maarit Koponen

_Ruotsalainen hetk_i -elokuvassa on näyttelijöiden lisäksi ohjaajana käsikirjoittaja. Mutta myös tuottaja ja kuvaaja olisi voitu lisätä ohjaajalistaan, sanovat Aamu-tv:n Tähtihetkessä vierailleet Hannu-Pekka Björkman ja Elina Knihtilä.

Talvisessa rikostarinassa iskelmälaulaja saapuu vaimonsa ja mattoon käärityn ruumiin kanssa entisten bändikavereidensa taloon Helsinkiin hakemaan apua. Jälleennäkeminen nostaa pintaan jännitteitä ja tunteita.

Haave yhteisöllisestä elokuvan tekemisestä syntyi ennen elokuvan tarinaa.

– Idea syntyi kauniina kesäiltana Töölönlahden rannalla samassa paikassa, johon elokuvan tapahtumat sijoittuvat. Alkoholilla oli osuutta asiaan, nauraa Björkman.

Kaikki näyttelijät olivat tehneet töitä yhdessä, mutta eivät ikinä nelikkona.

– Minna Haapkylä toimeliaana ihmisenä laittoi viestin tuottajalle Mark Lwoffille, että haluamme tehdä elokuvan yhdessä ja Mark vastasi heti seuraavana aamuna, että mitä tehdään. Tuottaja toi käsikirjoittaja Teemu Kaskisen mukaan, sanoo Knihtilä.

”Näyttelemisessä uskalsi päästää irti”

Kukaan näyttelijöistä ei ollut aikaisemmin tehnyt elokuvaohjaajan töitä. Näyttelijänelikko ei puuttunut kuvasuunnitteluun vaan seurasi enimmäkseen toistensa työskentelyä.

– Mielenkiintoisimpia hetkiä oli ohjaajan leikkiminen monitorin takana. Muiden näyttelemisen katsominen oli sytyttävä hetki. Sitä kautta alkoi toisella tavalla ymmärtää elokuvan tekemistä. Kokemus kameran edessä on huikean erilainen, Björkman sanoo.

Tavallisesti näyttelijän työ alkaa vasta, kun elokuvanteko on jo pitkällä. Nyt kaikki olivat mukana alusta asti.

– Rakensimme lavasteet ja tapetoimme studion lavastajan kauhuksi. En tiedä oliko tapetointimme niin hirveän hieno. Saimme olla mukana koko prosessissa ja toimin välillä kuvaussihteerinäkin. Jouduin lyömään klaffia ja se oli ihan järjettömän vaikeata. Jännitin sitä enemmän kuin näyttelemistä, sanoo Knihtilä

Elokuvassa hulluuden partaalla hoippuvat henkilöhahmot ovat vahvoja.

– Näyttelemisessä uskalsi päästää irti, koska luotti siihen, että kaverit seuraavat ja sanovat, jos lähtee menemään yli tai alle. Vahvat hahmot piirtyivät uskalluksen kautta. Usein elokuvassa on sellainen tunne, että tekee alle sen mihin ehkä pystyisi, sanoo Björkman.

Twitterissä: @tahtihetki (siirryt toiseen palveluun)

Suosittelemme sinulle