Lasten kaltoinkohtelusta on viime ajoilta järkyttäviä esimerkkejä. Tänä vuonna tuli ilmi tapaus, jossa alle kouluikäinen oululaistyttö sai ruuaksen lähes pelkästään puuroa. Kaksi vuotta sitten murhattiin 8-vuotias helsinkiläistyttö.
Lastensuojeluun vaaditaan lisää sosiaalityöntekijöitä, mutta Tampereen yliopiston hoitotyön professori Eija Paavilainen haluaa lisää tehoja myös ennaltaehkäisevään työhön.
– Pelkästään sosiaalityöntekijöiden lisääminen lastensuojeluun ei riitä ehkäisemään lasten kaltoinkohtelua. Painopiste on siirrettävä ennaltaehkäisyyn ja perheiden varhaiseen tukemiseen, esimerkiksi perhekeskustyyppisesti.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan esimerkiksi Etelä-Suomessa perhekeskuksia on nykyään hiukan yli puolessa kunnista.
Lisää kotikäyntejä ja kotiapua
Kotikäynnit ovat vähentyneet, ja niihin pitäisi saada resursseja. Kotikäynti on hyvä keino tunnistaa, miten arki sujuu, ja perheet uskaltaisivat hakea apua.
Eija Paavilainen
Professori Eija Paavilainen on mukana päivittämässä suosituksia lasten kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyyn ja tunnistamiseen. Perheiden jaksamista mitataan esimerkiksi lomakkeilla. Neuvolakäynnillä voi kuitenkin tsempata ja piilottaa ongelmat.
– Kotikäynnit ovat vähentyneet, ja niihin pitäisi saada resursseja. Silloin, kun lapsi syntyy, terveydenhoitaja yleensä käy kotona, mutta käyntejä olisi hyvä jatkaa. Kotikäynti on hyvä keino tunnistaa, miten arki sujuu, ja perheet uskaltaisivat hakea apua.
Kaltoinkohtelija voi olla kuka tahansa. Tilanne voi karata käsistä esimerkiksi, kun lapsi kiukuttelee tai ei nuku. Lisäksi on parisuhde- ja mielenterveysongelmia ja rahamurheita. Moni perhe kaipaisi välillä vanhan ajan kodinhoitajaa. Kunnan kotiavusta kun saa yleensä vain lastenhoitajan, mutta ei apua siivoukseen tai pyykkihuoltoon.
– Perheiden arjen hyvinkin pieniltä näyttävät ongelmat voivat jatkuessaan johtaa riskiolojen kriisiytymiseen ja kaltoinkohteluun, jos tilannetta ei kukaan huomaa. Perheiden voi olla itse vaikea hakea apua. Hyvinkin pieni tuki oikeaan aikaan voi olla ratkaiseva, arvioi Eija Paavilainen.
Hoito-ohjeiden soveltamisessa kehitettävää
Hoitosuositusten käyttöä on tutkittu Suomessa ja tutkimuksen terveydenhoitajat osaavat tunnistaa kaltoinkohtelua, tukea perheitä ja työskennellä lasten ja perheiden kanssa. Kehitettävää kuitenkin on, erityisesti tutkimustietoon perustuvan koulutuksen järjestämisessä ja hoito-ohjeiden systemaattisessa soveltamisessa.
– On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa se, että riskitekijöitä, ongelmia ja haasteita voi olla ja että yhdessä voidaan etsiä keinoja, joilla niistä selvitään. Jos riittävän ajoissa voidaan tukea perhettä, voidaan mahdollisesti välttyä vakavilta seurauksilta, professori Eija Paavilainen toteaa.
– Perheiden kanssa toimivat ammattilaiset tiedostavat tämän paremmin kuin ennen, mutta tarvitaan lisää konkreettisia työkaluja tilanteen muuttamiseksi.