Isoviha-dokumentin ohjaaja, käsikirjoittaja, kuvaaja ja leikkaaja Juha Rinnekarin leipätyö on Yleisradiossa, mutta viimeisen vuoden ajan kaikki vapaa-aika on kulunut dokumenttielokuvan teossa. Pitkän elokuvan tekeminen oli työlästä.
Isonvihan ajasta kertova dokumenttielokuva haluttiin alunperin saada valmiiksi juuri Napuen 300-vuotismuistovuonna. Matkan varrella valmistumista kuitenkin ehdittiin vahvasti epäillä.
– Kun tehtiin haastatteluja, sanoin, että tämä ei tule valmistumaan 2014. Mutta vuosi sitten yhtäkkiä huomattiin, että perusteet ja tarina alkavat olla kasassa. Silloin sanoin, että yritetään sitä silti. Olen sitä vähän katunutkin, koska tämä on kaiken vapaa-ajan vienyt, naurahtaa Rinnekari.
Elokuvan teossa on ollut mukana iso joukko taustatekijöitä, historian asiantuntijoita ja harrastajia. Muun muassa lavastuksissa auttoivat Rautpohjan tykkikerho Jyväskylästä, Göran Backmanin taisteluporukka Oravaisista sekä Isonkyrön Napuen muistovuoden työryhmä. Haastateltavina ovat mm. historia-asiantuntijat Heikki Ylikangas, Kustaa H.J. Vilkuna ja Kalervo Mielty.
Valtava aihe draamalle
Aihetta mietittiin yhdessä toisen käsikirjoittajan Manne Heikkilän kanssa jo vuosia sitten. Juha Rinnekari on ollut aina innostunut historiasta, etenkin paikallishistoriasta. Napuen taistelun ja isonvihan tapahtumat puhuttelivat.
– Se on poikkeuksellinen ajanjakso Suomessa ja varsinkin Pohjanmaalla. Ja ihan valtava aihe draamalle. Monesti muistamme vain viime sodat, mutta uskon, että tämä ajanjakso vaikuttaa tässäkin päivässä edelleen. Ei ole Suomessa koettu tällaista aiemmin eikä jälkikäteenkään, miettii Rinnekari.
Suuren Pohjan sodan loppunäytös käytiin isokyröläisellä pellolla helmikuun 19. päivä vuonna 1714. Venäläiset murskasivat ylivoimallaan ruotsalaisista sotilaista ja pohjalaisista talonpojista koostuvat joukot Napuen taistelussa. Pelkästään taistelussa kaatui yli puolet ruotsi-suomen joukoista. On myös arvioitu, että vähäkyröläisistä miehistä kaatui 70%.
Taistelun jälkeinen terrori oli vielä kokonaan oma lukunsa, kun venäläiset toteuttivat poltetun maan taktiikkaa. Heikki Ylikangas kirjoittaa, että Etelä-Pohjanmaan väkiluku laski noina vuosina viidenneksellä.
– Pidän ehdottomasti sitä siviiliväestöön kohdistuvaa väkivaltaa pahimpana. Niitä siviiliuhreja tuli jälkikäteenkin hirvittävän paljon. Jossain menetettiin väestöstä yli puolet. Ei riittänyt kiusaksi se, että tapetaan miehet, raiskataan naiset, viedään lapset Venäjälle, vaan lisäksi vielä tuhotaan sato ja tapetaan lehmät eli se elämisen mahdollisuus tehdään sietämättömäksi, miettii Juha Rinnekari.
Ei sovittelua, mutta selviytymistä
Yleisestikin ajatellaan, että isonvihan muisto elää pohjalaisissa edelleen. Tarinat ovat kulkeneet perimätietona sukupolvelta toiselle, etenkin Kyrönmaalla. Ja kyllä historia pitää Rinnekarin mielestä pitääkin muistissa.
Ukrainan tapahtumat ovat elokuvaa tehdessä hieman häirinneet sovittelevaa ajattelua
Juha Rinnekari
– Uskon, että ollaan saatu painolasti. Tottakai viime sodista, mutta myös tuolta ajalta. Myönnän, että olen itsekin ennakkoluuloinen naapuria kohtaan, mutta naapuri on myös antanut siihen aihetta, sanoo Rinnekari.
Hän viittaa itänaapuriin, joka on myös elokuvan tekoaikana muistutellut voimastaan.
– Nämä Ukrainan tapahtumat ovat elokuvaa tehdessä hieman häirinneet sovittelevaa ajattelua, myöntää Rinnekari.
Jos ei sinänsä sovittelua, niin kuitenkin selviytymistä. Sitä Rinnekarin Isoviha-dokumentti silti käsittelee. Se on tärkeä osa elokuvaa, että kaikkien terrorivuosien jälkeenkin elämä jatkui.
– Elokuvassa käsitellään orjuudesta vapautumista, Venäjältä palanneen kertomuksen kautta. Sitten käsitellään yleisesti sitä, miten itku nielaistiin ja lähdettin uudelleen viljelemään maita. Se on se voimaannuttava, että kuitenkin sellaisestakin voidaan selvitä.
Ensi-ilta ja tv-odotukset
Rinnekari on huojentunut, kun elokuva on viimein valmis. Ensi-ilta on sunnuntaina (23.11.2014) Ylistarossa elokuvateatteri Matin-Tuvassa, jossa on meneillään Filmiä ja valoa -elokuvafestivaali. Festivaalin johtaja Anssi Luoma sanoo, että juuri tällaiset "paikalliset" elokuvat vetävät yleisöä.
– Paikallinen elokuva on etenkin maaseututeatterille hyvin tärkeä. Nyt kun muuta elokuvaa on saatavissa ihan joka paikassa, niin tällaiset aiheet kiinnostavat, toteaa Luoma.
Samalla hän kertoo, että Isoviha on Filmiä ja valoa -festivaalinkin suosituin elokuva. Ennakkoon on varattu jo puolet penkeistä.
Toistaiseksi Isoviha-dokumentti ei ole menossa elokuvateatterilevitykseen, mutta dvd- ja blueray-muotoisena elokuva tulee myyntiin. Lisäksi Rinnekari neuvottelee Yleisradion kanssa mahdollisesta tv-esityksestä. Sille on hyvät mahdollisuudet, sillä Rinnekarin edellinen lyhytelokuva Isonkyrön Akkaansillasta näytettiin Ylen tv-kanavilla.