Jyväskylässä suunniteltu ja koottu mäkihyppysimulaattori korvaa Lahden hiihtomuseon vanhan, videopohjaisen simulaattorin.
Pituudet kasvavat kyllä hypätessä.
Niko Ihalainen
– Kyllähän tässä on aito 3D-peli kyseessä, aikaisempi on videokuvaamalla tehty. Tällä pystyy kuka tahansa hyppäämään ilman ponnistusalustaa ja päälle puettavia laitteita, valaisee art designer ja projektipäällikkö Niko Ihalainen Elomatic Oy:stä.
– Ensimmäiset hypyt voivat olla lyhkäisiä, mutta pituudet kasvavat kyllä hypätessä.
Aika aito mäkikokemus
Keväästä asti rakennettu simulaattori on nyt pientä hienosäätöä vaille valmis. Peliin on mallinnettu senttien tarkkuudella Lahden suurmäki. Jyväskylän hiihtoseuran mäkijaoston juniorihyppääjät saivat ilon testata mäkihyppysimulaattoria. Nuorille mäkijuniorelle simulaattori antaa motivaatiota kohti talven hyppytreenejä**.**
JHS:n juniorihyppääjä Lenni Siikasen mukaan simulaattori on kuin aika aito mäki, jolla pystyy testaamaan taitojaan ja harjoittelemaan oikeaa mäkihyppyä. Lenni huomasi, että simulaattorin avulla pystyi kehittämään mm. hyppyasentoja.
Ehkä tämä on ikkuna tulevaisuteen.
Niilo Salo
Peliin rakennetut liiketunnistimet seuraavat hyppääjän ponnistusta, paikallaan pysymistä ja telemark -alastuloa. Hyppääjä pystyy parantamaan suoritustaan nopeus- ja tuulimittareiden avulla.
– Siitä puuttuu kaartopaineet ja ilmalennot, mutta tosi hyvännäköinen se on, samalta tuo ränni näyttää kuin se on oikeastikin, arvioi juniorivalmentaja Niilo Salo kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hän on hypännyt aidosta Lahden suurmäestä.
– Ehkä tämä on ikkuna tulevaisuteen. Pikkumäessä kun aikansa jankkaa niin se voi käydä puuduttavaksi. Lentämisen tunne tulee vasta oikeastaan 60 metrin jälkeen, tuumii Salo.
Speden linko nyt lumilautailijoiden ilona
Ilman hyppytorneja on Suomessa yritetty hypätä ennenkin. Spede Pasanen kehitti jo 60-luvun lopulla mäkihyppylingon eli "spedelingon". Sen idea on mäkihyppääjän heittäminen tasaiselta maalta hyppyriä muistuttavalla kiihtyvyydellä.
Spedelingon prototyyppi oli rakennettuna Kuopion Puijolla vuosina 1970-1980. Linkoa suunniteltiin pitkään myös Suomutunturille Kemijärvelle, mutta linkoa ei koskaan rakennettu. Suurelle yleisölle spedelinko on tullut tutuksi elokuvassa Professori Uuno D. G. Turhapuro.
Spede-Idea Oy valmistaa linkoa edelleen. Nykyinen linko toimii sähköllä ja on elektronisesti ohjattu. Linko soveltuu lumilautailijoiden erilaisiin hyppytapahtumiin ja mahdollistaa lumilautailutapahtumien järjestämisen esimerkiksi kaupunkien keskustoissa.