Kansanedustajat ovat tiukan paikan edessä perjantaina 28. marraskuuta 2014, kun eduskunnassa äänestetään kansalaisaloitteesta ”avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta”. Samaa sukupuolta olevat eli mies- tai naisparit ovat voineet rekisteröidä parisuhteensa Suomessa vuodesta 2002 lähtien, mutta eivät voi solmia avioliittoa tai adoptoida perheen ulkopuolelta.
Puolueet ovat vakuutelleet julkisuudessa, että kyse on omantunnonkysymyksestä, josta kansanedustajat saavat äänestää vapaasti miten haluavat. Ei tunnu uskottavalta, viimeksi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sanoi, että toivoodemariedustajien äänestävän aloitteen läpimenon puolesta.
Varmasti muissakin puolueissa harjoitetaan tässä kysymyksessä vähintään lievää ryhmäpainostusta. Tämä sekä lähestyvät eduskuntavaalit tekevät mahdolliseksi sen, että osa edustajista jättää saapumatta kiusalliseen äänestykseen, ettei tarvitse äänestää oman ryhmänsä enemmistöä vastaan tai karkottaa potentiaalisia äänestäjiä. Näin voi sitten vaalikentillä kerätä sekä konservatiivien että liberaalien äänet, kun sanoo ymmärtävänsä molempia kantoja – eikä tarvitse julkisesti paljastaa saati perustella omaa näkemystään. No, lampaat lasketaan perjantaina, kun tulos julkistetaan – he löytyvät sarakkeista poissa tai tyhjää äänestäneet.
Itse olen viime ajat kummastellut suomalaista tapaa intoutua kerrallaan yhdestä asiasta, josta sitten kaikki mediat vääntävät juttua ihan vimmalla, esillä ovat lähinnä suvaitsevat näkökannat, muut leimataan ahdasmielisiksi. Samasta kertoo huvittava tapa, jolla moniin viihdeohjelmiin piti pari vuotta sitten ympätä mukaan joku kiintiöhomo, yleensä julkkis. Lesboista on oltu jostain syystä hiljempaa.
No, tänä vuonna on ilmiselvästi yritetty saada tämä pohjoinen kansa tietoisiksi kaikista mahdollisista seksuaalisista vähemmistöistä: homot, bit, lesbot, transihmiset, intersukupuoliset ja sitten queerit, joille tutkijat ovat ehdottaneet suomennosta pervot. Etsin tietoa tilanteesta Setan verkkosivuilta, mutta juuri Suomen hlbti-politiikasta löytyi tasan lause ”täydennetään vuonna 2014.”
Joka tapauksessa nyt on ilmiselvästi epätrendikästä olla seksuaalisesti tavallisen enemmistön edustaja, ihan normihetero. Sillekin on muuten kehitetty hienompi ilmaisu: cis-sukupuolinen ihminen. Se tarkoittaa Setan hlbtiq-sanaston mukaan miestä tai naista, joka ei koe itseään transihmiseksi, intersukupuoliseksi tai muun sukupuoliseksi ja ilmaisee sukupuoltaan pääosin omalle synnynnäiselle sukupuolelleen ominaisesti. Siis suurin osa kaikista ihmisistä.
Päättää eduskunta avioliittolaista miten tahansa, en usko, että seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva muutosvaatimusten lista tähän loppuu. Määrällisesti pieni, mutta lobbaamisen hyvin taitava ryhmä löytää pian seuraavan rakenteissa tai laeissa piilevän epätasa-arvoisuuden, joka voi kohdistua sukupuolen ja sukupuolisen suuntautumisen lisäksi vaikkapa kehollisuuteen – epämääräistä termiä käytetään Setan sivuilla.
Tulevaisuudessa päättäjät voivatkin saada eteensä kysymyksiä, laitetaanko julkisen terveydenhuollon varoja elinsiirtopotilaiden hoitoon vai sukupuolenkorjausleikkauksiin tahi vähennetäänkö vaikkapa Pohjois-Karjalan tapaisista vähäväkisistä maakunnista poliiseja ja tuomareita sen vuoksi, että saadaan lisää resursseja moninaisten sukupuolten vaatimien palveluiden lisäämiseen. Arvovalintoja.
Niin pitkälle liberalistinen suvaitsevaisuus ja moninaisuus –ajattelu ei kuitenkaan tänä päivänä ulotu, että edes Itä-Suomen kouluissa saisi vapaasti valita, mikä olisi järkevin toinen vieras kieli opiskella. Ei siinäkään tarvitse kuin eduskunnan muuttaa kielilakia. Mikä lie ruotsin kielen vapaaehtoisuudessa vaikeampaa hyväksyä?
_Korjattu transut > transihmiset, interseksuaalit > intersukupuoliset, sukupuolenvaihdosleikkauksiin > sukupuolenkorjausleikkauksiin. Lisätty lähde cis-sukupuolisen ihmisen määrittelyyn. Poistettu: "_ja aloitteen takana oli saman verran nimiä kuin homoliittolaissa".
(Marja-Liisa Kämppi 26.11.2014 klo 17:55)