Jo kerran Finlandia-palkinnon pokannut kirjalija Olli Jalonen harmittelee etenkin pienten kustantamoiden unohtumista, kun kilpailuraati seuloo sille lähetettyjä teoksia.
Raati onkin ratkaisevassa roolissa. Sen pitää olla hereillä ja olla ennakkoluuloton.
Jalonen pitää sinänsä hyvänä kirjallisuuden saamaa julkisuutta ja herättämää keskustelua, mutta suree säännöllisen kritiikin puutetta. Leikkaukset medioiden kulttuuritoimituksissa näkyvät siten, että yhä harvemmat kirjat nousevat esiin. Kirjakritiikkejä on hyvin vähän.
Jalonen on jopa tutkinut asiaa. Havainto oli tyly.
Nyt saa olla onnellinen jos kirjasta kirjoitetaan viidessä lehdessä
Olli Jalonen
–Se on romahtanut valtavasti. Vielä 80-luvulla saatettiin kirjasta kuin kirjasta kirjoittaa perehtyneesti kymmenissä sanoma- ja aikakauslehdissä. Nyt saa olla onnellinen jos kirjasta kirjoitetaan viidessä lehdessä, Jalonen ynnää.
Finlandia-ehdokkuus ei vielä takaa mitään, ei edes suuria myyntilukuja, mutta venyttää Olli Jalosen mielestä uutuuskirjan elinkaarta tavanomaista paria kuukautta pitemmäksi.
Ehdokkuus merkitsee kirjailijalle onnistumista
Kirjailijaan pelkkä ehdokkuuskin vaikuttaa.
–Se vaikuttaa myös itseen, tulee olo että on jossakin onnistunut. Se tarkoittaa, että kirjaa markkinoidaan enemmän ja myydään enemmän. Myyntimäärä ei kuitenkaan ole mitenkään ennalta määrätty.
Olli Jalosen kirja Miehiä ja Ihmisiä on kirjailijan neljäs teos, joka on ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Jalonen voitti Finlandian vuonna 1990 kirjallaan Isäksi ja tyttäreksi.
Jalosen kirja vie lukijan muistelemaan kesää vuonna 1972. Vielä viattomalta vaikuttava poika (nimetön) on aikuisuuden kynnyksellä ja monen uuden kokemuksen edessä.
Suomen kirjasäätiö julkistaa professori Anne Brunilan valitseman voittajan tänään.
_LISÄYS: Finlandia-palkinnon voitti tällä kertaa helsinkiläinen Jussi Valtonen,40, romaanillaan He eivät tiedä mitä tekevät. _
