Pirkka-Pekka Petelius on tänä vuonna rientänyt kuvauksista toisiin vauhtia hidastamatta. Kalenterissa on ollut niin Tellus-rikossarja, Kätilö-sotaelokuva, Joulukalenteri: Porokuiskaajan arvoitus ja Eila, Rampe ja Likka -elokuva.
Petelius ei muista toista yhtä kiireistä vuotta näyttelijänä.
– Minulla on ollut yksi viikko lomaa tänä vuonna tähän mennessä. Eikä ole väsyttänyt yhtään, lataan itseäni kun puran rooleihin.
Työt ovat olleet toisistaan hyvin erilaisia.
– Synkimmistä vireistä tullaan kohti kevyempää, siinä on sielu tuulettunut oikein huolella. Siitä muodostuu ihana sielun palapeli, josta ei puutu mitään. Se on niin kuin ravintoympyrä, joka sektorille on ollut hengenravintoa tarjolla tänä vuonna.
Huumori kehittyy
Näyttelijä valitsee mielekkäitä rooleja, mutta uskaltaa nykyään heittäytyä entistäkin enemmän.
– Siihen vaikuttaa, että mikä tuntuu itsestä mielekkäältä. Ja heti kun tuntuu siltä, että tuossa on joko jotakin vaikeaa tai innostavaa, niin kyllähän se kannattaa ottaa. Ihmiset yleensä puhuvat, että pitää oppia sanomaan ei. Minun pitää oppia sanomaan kyllä. Olen yrittänyt sitä opetella. Nyt kun olen oppinut sanomaan kyllä, niin en ole katunut sitä.
Hetki sitten Petelius yllätti Putous-katsojat hyppäämällä lavalle rakastetun James Potkukelkan eli ”apuva-miehen” -hahmossa. Tällä hetkellä Petelius myös työstää uutta sketsisarjaa.
Onko näyttelijän huumorintaju muuttunut vuosien saatossa?
– Perustaltaan en haluaisi ajatella, että huumorin ymmärtämys tai huumorintaju olisi muuttunut, se saa uusia ulottuvuuksia, uusia sävyjä ja mikä ihanaa, niin uskaltaa elämän karttuessa olla entistä enemmän auki. Olla naiivi, olla lapsellinen ja olla koko ajan tunteet pinnassa ihan siviilissäkin.
”Näyttelijän ammatti on elämäntapa”
Petelius keskittyi viime vuosina enimmäkseen kameran toisella puolella työskentelyyn, tuottamiseen, käsikirjoittamiseen ja ohjaamiseen. Tänä vuonna Petelius on kokenut löytäneensä näyttelemisen uudelleen
– Näyttelijän ammatti on siitä ihana, että se ei ole ammatti, se on elämäntapa. Kun vuosia kertyy, niin tässä oli ihana tänä vuonna päivittää sielua. Että onko täältä mitään annettavaa. Ilmeisesti on, koska olen nauttinut ihan suunnattomasti. Olen into piukeana näyttelemisestä, se vanha ammatti, johon olen kouluttautunut, on tavallaan tullut ihan uuteen valoon itselle. Se ihana etuoikeus, että oman itsen nahoissa, yhden elämän aikana saa elää monen ihmisen kohtaloa.
Peteliuksella on myös kohtaloita kokematta vielä. Hän kehittelee kansainvälisille markkinoille rikosdraamasarjaa, josta toivoo uudentyyppistä roolia.
– Toivoisin, että saisin siitä roiston pääroolin. Se on sellaista, mitä en ole päässyt kauheasti tekemään. Olen päässyt tulkitsemaan Jeesus-kasvoisia ja lain oikealla puolella olevia ihmisiä. Olisi kiva näytellä ihmistä, joka on niin paha, ettei pahempaa olekaan.
Twitterissä: @tahtihetki