Viime sodissa kaatui lähes 100 000 suomalaista, joista suurin osa on haudattu oman kotiseurakunnan sankarihautaan.
Kaatuneita haudattiin myös väliaikaisesti, kuten esimerkiksi Kiteellä vuoden 1941 kesällä. Kiteen hautausmaalla on muistolaatta, jonka mukaan 511 eteläpohjalaista haudattiin ensin Kiteen hautausmaahan ja vietiin vasta seuraavana kevättalvena suomalaisen perinteen mukaisesti omiin kotiseurakuntiinsa.
Väliaikaisiksi oli tarkoitettu myös ne seitsemän kenttähautausmaata, jotka sodan jälkeen jäivät itärajan taakse. Yksi tunnetuimmista niistä on Kollaalla, jossa lepää 104 suomalaista sankarivainajaa.
Puolustusvoimat varautuu kenttähautausten yleistymiseen
Väliaikaisiksi tarkoitetut kenttähautaukset saattavat yleistyä myös mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä, uskoo kenttärovasti Vesa Aurén maavoimien esikunnasta. Yhtenä syynä siihen on maavoimien uusi taistelutapa.
– Jos sotilaat taistelevat hajautetusti ja huolto toimii huonosti, tai joukot ovat hyvin itsenäisissä tehtävissä, on varauduttava siihen, että kenttähautauksia tehdään usein.
– Koskaan ei voi etukäteen tietää, jääkö se pysyväksi ratkaisuksi, ja miten myöhemmin toimitaan niiden osalta, jotka on kenttähaudattu, Aurén sanoo.
Tuntolevy ei yksin kelpaa tunnistukseen
Asiaa pohditaan parhaillaan puolustusvoimissa, kun kaatuneiden huollon opasta päivitetään. Edellinen opas on 25 vuotta vanha, eikä kaikkia asioita voi enää tehdä samalla tavalla kuin viime sodissa.
– Esimerkiksi tunnistamisessa eivät tuntolevy tai tunnuskortit riitä. Niiden osalta voimme puhua esitunnistamisesta, Aurén selventää.
– Varsinaiseen tunnistamiseen tarvitaan DNA-näyte, sormenjäljet tai hammaskartta.
Kaatuneiden viralllisen tunnistamisen on suunniteltu tapahtuvan viidessä kaatuneiden evakuointikeskuksessa: Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa. Niille kuuluu myös mm. kuolemansyyn selvittäminen ja arkkuun paneminen.
Hautaustoimistoille luvassa töitä
Viime sotien aikana suojeluskunta huolehti kaatuneiden kuljettamisesta kotiseurakunnan multiin. Nyt suojeluskuntia ei enää ole, eivätkä myöskään armeijan huollon voimavarat riitä huolehtimaan kuljetuksesta.
Kenttärovastin mukaan asiaan löytyy luonteva ratkaisu.
– Kuljetusjärjestelyissä on tarkoituksenmukaisempaa käyttää esimerkiksi hautaustoimistoa, jolla on siihen liittyvät standardit, osaaminen ja kansainväliset sopimukset ja niiden velvoitteet hallussaan.
– Hautaustoimistojen rooli tulee edessä olevissa neuvotteluissa kasvamaan ja heidän merkityksensä korostumaan.
Haustaustoimistoille tällainen ajattelu sopii hyvin, sanoo mikkeliläisen Hautaustoimisto Mielosen yrittäjä Jarmo Martikainen.
– Meillä on osaamista asian hoitamiseen, jopa kalustoakin, hän vakuuttaa.
Kenttärovasti Vesa Aurén puolestaan lupaa, että sotaväki ei hylkää omiaan.
– Sotaväki huolehtii omistaan silloin, kun ollaan elossa, ja vielä silloinkin, kun taival taistelukentällä päättyy.