Ruotsin Göteborgissa käynnissä olevat salibandyn MM-kisat ovat toistaiseksi keränneet verrattain hyvin katsojia paikalle. Ruotsin ja Suomen sunnuntaisessa ottelussa katsojia oli yli 10 000, mikä toki osaltaan selittyy kahden suosikkimaan kohtaamisella.
Ruotsin kahdessa muussa alkulohkon pelissä yleisömäärät ovat kivunneet yli 7000 rajan ja Suomenkin otteluissa oli paikalla yli 2000 katsojaa. Muiden lohkojen otteluissa katsojamäärät ovat olleet vaihtelevampia.
Vertailun vuoksi Suomessa 2010 pelattujen MM-kisojen alkulohkossa kotijoukkueen pelit keräsivät keskiarvolta noin 5000 katsojaa. Toisaalta Ruotsin alkulohkon peleissä paikalla oli tuolloin keskiarvolta noin 1000 katsojaa.
Suomessa katsotaan peliä - Ruotsissa fanitetaan joukkuetta
Marraskuussa Nokian KrP:n kanssa loppukauden kattavan sopimuksen tehneen maalivahti Pekka Niemisen mukaan Suomen ja Ruotsin pääsarjojen katsojamäärissä on eroa.
Suomen maajoukkueen matkassa arvokisoissakin pelannut Nieminen edusti kaudella 2007-08 Ruotsin pääsarjan Tukholman AIK:ta. Maalivahdin mukaan katsojamäärien ohella myös kannattajakulttuurissa on Suomen ja Ruotsin välillä suuri ero.
- Suomen kamaralla yleisö ei löydä peleihin niin hyvin. Ruotsin sarjassa katsojakeskiarvo on lähempänä tuhatta, jollei jopa sen yli. Suomessa on hyvä, jos katsomoon saadaan normaalitilanteessa virallisesti 300 henkeä, Nieminen kertoi Yle Urheilulle.
- Suomessa, olipa kyseessä laji kuin laji, ihmiset lähtevät katsomaan peliä. Ruotsissa käydään fanittamassa joukkueita ja meno oli jopa vähän hullua, kuten Ruotsissa muissakin lajeissa. Suomessa ei olla lähelläkään sellaista.
Kannattajakulttuurin ero heijastuu Niemisen mielestä myös maajoukkueiden peleihin ja arvoturnauksiin.
- Luulen, että Ruotsissa vallitsee enemmän keskieurooppalaistyylinen fanikulttuuri. Ihmiset tykkäävät omistaan ja porukka on paremmin mukana.
- Suomen kotikisoissa 2010 kannattajakulttuuri oli jo varsin hyvällä tasolla.
"Pelaajat tunnetaan ihan eri lailla kaupungilla"
Nieminen keräsi kokemuksia ruotsalaisesta urheilukannattamisesta AIK:ssa, jonka lajirepertuaariin kuuluu salibandyn ohella monia muita lajeja.
- AIK:n paikallinen faniryhmä Black Army kävi katsomassa myös salibandymatseja. Siellä saattoi joskus olla hieman nujakointiakin. Ääntä ja mellakkaa oli, joten siellä oli hieno pelata.
- Pelaajat tunnetaan ihan eri lailla kaupungilla. Varusteita ei tarvitse olla päällä, jotta ihmiset tunnistavat. Toimintaa fanitetaan siellä todella paljon ja se oli hieno nähdä.
Nieminen kertoi myös hieman erikoisemman omakohtaisen esimerkin suomalaisesta kannattajuudesta.
- Seinäjoella oli aikanaan yksi mies, joka aina huuteli minulle ja minä huutelin takaisin. Nykyään kättelemme aina tavatessamme.